Rysäkiven hylyn tarina

Uutisissakin esillä olleen toukokuussa 2020 löytyneen Rysäkiven hylyn tarina ja sukellus- sekä ankkurointiohje.
Kirjoittaja: 
Markku Luoto & Topi Sellman
Kuva: 
Suomen meriarkeologinen seura

Meriarkeologisen seuran vapaaehtoiset sukeltajat ovat jo vuosia tehneet yhteistyötä eri viranomaisten, yhdistysten, yliopistojen ja yritysten kanssa. Yksi näistä yhteistyömuodoista on ollut Museovirastolle ilmoitettujen kaikuluotainanomalioiden tarkistaminen mahdollisten hylkyjen varalta. Useinmiten anomalioiden syyksi paljastuu erikoinen kivikasa tai pohjanmuoto, mutta tällä kertaa löytyi uusi, aiemmin tuntematon historiallinen hylky. Meritaito kartoitti Liikenneviraston tilauksesta veneilyväyliä Espoon edustalla pari kesää sitten ns. monikeilaluotaimella. Kevättalvella aineiston jälkikäsittelyssä huomattiin Rysäkarin itäpuolella pari erikoista kaikuluotainanomaliaa. Itäisempi, Trutkobbenin eteläpuolella oleva, osoittautui erikoiseksi kivikasaksi, mutta toinen hieman lännempänä sijainnut anomalia oli kuin olikin uusi hylky. Asiasta saatiin aika hyvä varmuus jo ennen sukeltamista Topin onnistuneen kaikuluotainajon perusteella.

Hylky makaa pohjalla oikein päin noin pohjoiskoillisesta etelälounaaseen niin, että perä on pohjoisempana ja keula etelämpänä. Pohja on noin 16 metrin syvyydessä ja hylyn ylimmät osat nousevat noin 5 metriä pohjasta. Hylky on reilu 40 metriä pitkä ja kallistunut noin 15-20 astetta paapuurin puolelle. Sen paapuurin kylki nojaa siis osittain loivasti kohoavaa kalliota vasten. Hylky on metallirunkoinen, mutta parras, kansi ja kansirakenteet ovat olleet pääosin puisia. Tämän voi päätellä siitä, että hylyssä on jäljellä partaan puisia kaaria, puinen rynnäs sekä kansipalkkeja ja kansilaudoitusta. Hylyn keula ja perä ovat molemmat olleet hyvin suippoja ja pystyjä. Peräsin on paikallaan ja istuu nätisti osaksi runkoa perän alakulmassa. Hylky on täydessä kalkkikivilastissa ja se vaikuttaa olleen uppoamishetkellä proomuna. Onkohan alus alun perin rakennettu muuhun käyttöön, vaikka hylyssä ei nyt ole havaittavissa konetta tai mastoja. Tätä ajatusta tukee se, että peräsimen etupuolella on vieläkin nähtävissä potkuriakseli tai ainakin sen läpivienti. Hylky on siis hyvin todennäköisesti rakennettu itsenäiseksi konevoimalla kulkevaksi alukseksi, jonka elinkaaren selvittäminen voi osoittautua pelkkää proomua mielenkiintoisemmaksi.
 
Hylyn keulassa ja perässä ovat käymäkelamaiset vinssit, jotka ovat olleet käsikäyttöisiä. Peränpuoleisessa vinssissä on vielä veivikin jäljellä. Muita hylystä tunnistettavia rakenneosia ovat mm.
- ruori jalustoineen sekä peräsin, sen akseli ja pinna
- ankkuripeli "pumppuineen"
- tyhjennyspumpun putken pää pilkistää taaemman laipion vierestä
- tiilikasa, joka voisi olla aluksen liesi?
- erillinen köysikela ja teline ohuempien narujen kelaamiseen
- parit tikapuut
- kaksi teräslaipiota
- mahdollinen keulakoriste - ehkä keisarillinen kaksoiskotka?
 
HUOM: kiinnityspoijun painona on vain parisataakiloinen luonnonkivi eli se on tarkoitettu vain veneille! Isompien alusten tulee ankkuroitua erikseen ja hyödyntää poijua vain hylyn paikantamiseen.
 
 
Viereisessä kuvassa on aluksen hyvin suippo perä
 
Aluksen metallirunko vaikuttaisi niittaamalla kasatulta, tosin se pitää vielä tarkistaa. Muutenkin aluksen muoto viittaa vahvasti yli 100 vuotta vanhaan ja siten muinaismuistolain suojaamaan historialliseen hylkyyn eli kiinteään muinaisjäännökseen, johon ei saa kajota ilman Museoviraston lupaa. Seuraavaksi on tarkoitus mosaiikkikuvata tai jopa 3D-mallintaa hylkyä fotogrammetrian avulla, jotta saadaan hylkyyn tutustumaan tuleville sukeltajille "kartta" ja kokonaiskuva kohteesta. Sinänsä suhteellisen matalassa sijaitseva hylky on selkeä ja lähes ihanteellinen kohde myös kokemattomammille sukeltajille, kunhan hylyn vieressä olevaan siirtolohkareeseen saadaan asennettua kiinnityspoiju. Hylyn yli kulkee ranteen paksuinen sähkökaapeli ja toinen kulkee sen eteläpuolelta, joten ne muodostavat merkittävän riskin ankkuroinnille. Valmis kiinnityspoiju on tärkeä turvallisuustekijä ja Nousu ry on lupautunut asentamaan sinne sellaisen tiistaina 19.5.
 
Ohessa muutamia kuvia ensimmäiseltä sukellukselta hylkyyn. Kuvat on napattu 4K-videosta. Klikkaamalla voit tarkastella niitä alkuperäisessä koossaan. Kuvatekstit tulevat näkyviin, kun viet hiiren kuvan päälle. Kuvia voi ladata ja levittää vapaasti, mutta niiden julkaisemisen yhteydessä tulisi mainita kuvien omistajaksi Suomen meriarkeologinen seura. Sama pätee videoihin, jotka löytyvät täältä: https://www.youtube.com/channel/UC3kNvjg5EMA9flezRookSDg/videos
 
Lisätietoja hylystä: mas@mas.fi
 
Kuvien jälkeen jatkuu hylyn mahdollinen tarina.
 
 
 
 
Kuvia aluksesta:
 
Aluksen keula ja mahd. keulakoristekuvassa aluksen keula ja siinä mahdollisesti ollut, mutta nyt jo tunnistamattomaksi ruostunut keulakoriste. Kun tätä vertaa yllä olevaan kuvaan aluksen perästä, voi todeta, ettei niiden erottaminen ole helppoa huonossa näkyvyydessä. Keulan vinssi keulakannellakuvassa keulan puoleinen vinssi, joka on ylemmällä keulakannella, ankkuripelin etu- ja yläpuolella. Sen takana voi juuri ja juuri nähdä keulan. Ankkuripelin kela ja vähän kettinkiäkuvassa ankkuripelin kela, johon ankkurikettinkin on kelattu. Kelassa näkyy olevan vieläkin pari kierrosta kettinkiä. Ankkuripelin käsipumppukuvassa ankkuripelin "pumppu", jota ylös-alas pumppaamalla merimiehet ovat liikuttaneet ankkuripelin rullassa olevaa hammasratasta hampaan kerrallaan.
Tiiliä, jotka saattavat olla liedestäAlla olevassa kuvassa styyrpuurin puolelta ja aika läheltä perää löytynyt tiilikasa, joka saattaisi olla ollut aluksen liesi - tosin saattavat ne olla lastiakin. Saman vinssin veivikoneistoakuvassa saman vinssin veivikoneistoa ylemmän kaulakannen alapuolelta. Ruori ja aluksen yli kulkeva kaapelikuvassa aluksen ruori jalustoineen kaatuneena lastin päälle. Se on todennäköisesti kaatunut kuvassa näkyvää kaapelia laskettaessa. Aluksen peräsinakseli ja pinnakuvassa aluksen peräsinakseli ja sen pinna peräkansien välistä kuvattuna.
 
 

HYLYN  TARINA  AUKEAA  SOMEN  AVULLA

 

Hylky löytyi lauantaina 9.5.2020. Iltasanomat julkaisi nettisivunsa pääuutisissa siitä oheisen kuvan mukaisen jutun torstaina 14.5. Jutussa oli myös linkki seuramme YouTube-kanavalla oleviin videoihin sukelluksesta hylylle. Vain muutama tunti jutun julkaisun jälkeen YouTube-kanavallemme ilmestyi nimimerkiltä "Kuiskatenkirjoista" kommentti: "Hufvudstadsbladetissa 19.11.1909 kerrottiin kalkkikivilastissa olleen proomun uponneen yhteentörmäyksessä höyrylaivan kanssa. Jutun mukaan uppoamispaikka oli väylällä "mellan Skatuddskobben och Ryssholmen". Voisiko olla jotain tekemistä tämän hylyn kanssa?"

Meillä ei ollut hajuakaan, kuka nimimerkin takana oli tai miten saada häneen yhteyttä. Niinpä postasin kysymyksen Nousun ja MAS:n WhatsApp-ryhmiin. Ei kestänyt montaa minuuttia, kunnes Järvisen Sami postasi ko. artikkelin molempiin ryhmiin. Hetkeä myöhemmin Teemu Kerola löysi Hesarin jutun samalta päivältä, jossa kerrottiin aluksen uponneen yhteentörmäyksen seurauksena Lap(p)onia nimisen aluksen kanssa 17.11.1909.

Tästä tapauksesta löytyy runsaasti kirjoittelua - yhteensä lähes parikymmentä artikkelia eri lehdissä. Vaikka Rysäkari ja kalkkikivilastissa oleva proomu mainitaan useasti, niin kyseessä lienee kuitenkin käännösvirhe paikannimessä, eli kyse on Eteläsataman edustalla olevasta Ryssänsaaresta (Ryssholm) eikä Rysäkarista (Rysskär). Tarina on kuitenkin kiehtova; erityisesti koska Lapponian matkoja voi seurata lähes päivän tarkkuudella eri lehtien meriuutisista. Lisää siitä tarinasta artikkeliosiossamme, "Proomu numero 5"-jutussa täällä.

Valitettavasti todennäköisempi tarina on paljon tylsempi kesäkuulta 1912. Siitä kirjoitettiin huomattavasti vähemmän, koska tarinaan ei liittynyt mitään suurempaa dramatiikkaa ja osittain varmaan myös siksi, että Titanicin uppoaminen pari kuukautta aiemmin oli vienyt mielenkiintoa pienemmiltä havereilta. Suomenkieliset lehdet ovat poikkeuksetta vain julkaisseet uudelleen Uuden Suomettaren 11. kesäkuuta 1912 päivätyn uutisen asiasta, mutta ruotsinkielisessä lehdistössä asia on ruodittu monisanaisemmin. Tämä johtunee samoihin aikoihin osuneesta Luotsilaitoksen venäläistämisestä, jonka yhdeksi seuraukseksi tämä vähän vahingoniloisesti nähtiin.

Eri lähteitä yhdistelemällä saatu tarina kertoo, että sunnuntai-iltana 9. kesäkuuta kello 8-9 aikoihin Rysakarin ohi ajaneen Necken- tai Reden-nimisen höyryaluksen kapteeni Mikael Blomberg raportoi Venäjän laivaston metalliproomun ajaneen karille Rysäkarin lähellä. Proomu oli juuttunut karilla "korkealle" ja Venäläinen torpedohävittäjä sekä hinaaja valmistelivat proomun irrotusta. Olisiko tämä irrotus epäonnistunut eli proomu vaurioitunut siinä sen verran pahasti, että se olisi sitten uponnut irroitusyrityksen seurauksena?

Toinen sortokausi oli tuolloin jo jatkunut neljättä vuotta. Suomalaisista ja erityisesti ruotsinkielisen lehdistön sanankäänteistä voi lukea, että Venäjän laivaston toiminta on tapahtunut hyvin erillään muusta merenkulusta, toisin sanoen satamakapteenit tai julkiset notaarit eivät ole saaneet heidän toimistaan tietoa samaan tapaan kuin siviililiikenteestä. Ajan lehdissä on muutenkin paljon peiteltyä "ryssävihaa" venäläistämistoimien johdosta, mutta toki hyvin piilotettuna, koska sensuurin tai lehtien lakkauttamisen kynnys oli tuolloin hyvin matala.

Urheilu-uutisten joukosta pistää silmään Tukholman olympialaiset, joissa Hannes Kolehmainen "juoksi Suomen maailmankartalle" voittamalla 5 000 ja 10 000 metrillä sekä maastojuoksussa kultaa. Lisäksi hän voitti hopeaa maastojuoksun joukkuekilpailussa. Olympialaisethan olivat muutenkin Suomen itsenäisyysliikkeen esiinmarssi lukuisine "skandaaleineen", joilla suomalaiset urheilijat erottautuivat Venäjän muusta joukkueesta. Toki ruotsalaisiltakin saatiin apua; ei ole sattumaa, että sinivalkoiset värit nousevat esiin Ruotsin lipun takaa olympialaisten virallisessa julisteessa.

Alla muutamia lehtiä PDF:nä, joista uutiset löytyvät:

PDF iconuusi_suometar_131_11_06_1912.pdf

PDF iconnya_pressen_131_10_06_1912.pdf

PDF icontyo_133_12_06_1912.pdf

PDF iconosterbottens_folkblad_24_14_06_1912.pdf

PDF iconsatakunnan_sanomat_67_14_06_1912.pdf

PDF iconvastra_finland_65_11_06_1912.pdf