Kesken Merihistorianpäivien saimme suruviestin Ruotsista, että Harry Alopaeus on menehtynyt pari viikkoa sitten. Tämä on pysäyttävä uutinen kaikille vähänkin pidempään meriarkeologiaa Pohjois-Euroopassa seuranneille. Meille nuoremmille alan harrastajille ja ammattilaisille Harry on ollut olemassa aina! Hän on piirtänyt hylkyjä jo teinistä alkaen ja ollut aikanaan ottamassa vastaan Jack Cousteauta hänen Suomenvierailullaan 1965. Se olikin vanhin kuva Harrystä jonka löysin. Harry on julkaissut tieteellisiä artikkeleita ainakin neljällä kielellä, ainakin viidellä ja sukeltanut kuudella vuosikymmenellä. 90-luvulla Harri kehitti QuickSkiss-mittausmenetelmän, jolla hylkyjen päämittojen ja muodon dokumentointi nopeutui huomattavasti ja jonka myötä hän viimeistään tuli kuuluisaksi kautta pohjolan. 

Useimmilla meillä on omakohtaisia muistoja Harrystä ja hänen välillä omintakeisista, mutta ehdottoman toimivista menetelmistään, joita muistelemme nyt lämmöllä. Hän oli merkittävä tienraivaaja erityisesti meille vapaaehtoisille alan harrastajille, sillä Harrykin teki tutkimusta omista lähtökohdistaan vailla akateemista koulutusta - eikä se aina ollut helppoa Kekkoslandiassa. 90-luvulla Harry muutti Ruotsiin, jonka kehittyneempi kulttuurielämä otti hänet heti omakseen. Yliopistoluentoja lukuunottamatta, omat muistoni Harrystä liittyvät juuri tähän aikaan, 90-luvun alkupuolelle, kun vierailin Falsterbon meriarkeologisessa tutkimuskeskuksessa tutustumassa mm. Skanörskoggenin kaivauksiin. Iltaisin asuntolautalla kelluessamme, opin Harryltä aimo annoksen Suomen meriarkeologian historiaa.

Maalla on tapana toivottaa "kepeitä multia", mutta Harryn tapauksessa, joka sukelsi meilkein hautaan saakka, lienee paikallaan toivottaa niitä kaikkein kirkkaimpia vesiä...

-Markku Luoto