MAS FAQ - Täydentyy aina kun saamme uuden ohjeen kirjoitettua
Nämä ohjeet ovat voimassa kullakin hallituskaudella sen jälkeen kun hallitus on järjestäytynyt ja ne hyväksynyt.
SISÄLTÖ
- Miksi MAS:n toimintaan osallistuvat eivät tee vapaaehtoistyötä vaan talkootyötä?
- Mikä ero on seuralaisten ja seuran toiminnalla?
- Miksi MAS:n toimintaan osallistuvien pitää antaa jaetut tekijänoikeudet materiaaleihinsa?
- Miksi MAS:n toimintaan osallistuvien pitää antaa yleinen kuvauslupa?
- Miten MAS toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita toiminnassaan?
- Puuttuuko tästä joku FAQ? Ehdota uutta: mas@mas.fi
Miksi MAS ei ole sukellusseura tai ota kantaa sukellukseen tai sen turvallisuuteen liittyviin asioihin?
Lyhyt vastaus on, että seuramme harjoittama kaikille avoin ja kestävä meriarkeologinen kenttätyö- ja tutkimustoiminta olisi huomattavasti vaikeampaa vastuukysymyksistä johtuen, jos olisimme sukellusalan toimija. Pidempi vastaus annetaan alla, eikä se tietenkään ole koko totuus, mutta toivottavasti avaa tapaamme toimia ja miksi niin toimimme.
Otsikon kysymykseen olisi helppo vastata toteamalla, ettei sukeltaminen tai sen turvallisuus kuulu seuramme tarkoituksiin, eikä niitä mainita seuran säännöissä. Vaikeampi vastaus on, että kaikki on suhteellista, mutta koska yhdistyksen hallituksen jäsenet ovat omalla omaisuudellaan vastuussa seuran toiminnasta, niin yritämme minimoida kaikenlaiset toimintaamme liittyvät korvausvastuuriskit, jotta kaikille avoimeen ja kestävään meriarkeologiseen kenttätyö- ja tutkimustoimintaamme ei liittyisi kohtuuttomia riskejä toiminnan järjestäjille ja seuran hallituksen jäsenille.
Avainsanat tuossa edellä ovat "kaikille avoin" toiminta, josta seuraa, etteivät seuramme tapahtumien järjestäjät useinkaan tunne ensimmäisiä kertoja kenttätyöleireille tai tutkimusmatkoille ilmoittautuvia henkilöitä, eikä meillä näin ollen ole kykyä muodostaa luotettavaa käsitystä heidän sukellustaidoistaan tai -varusteistaan. Toki osallistujat voivat vapaaehtoisesti kertoa sukelluskoulutuksestaan ja -kokemuksestaan jne. tapahtumiin ilmoittautuessaan, joka helpottaa mm. kunkin sukellustukialuksen päällikön ja/tai hänen nimeämänsä sukellusvanhimman tehtäviä aluksella. Koska sukeltaminen on Suomessa lähes täysin sääntelemätön, jokaisenoikeuksiin perustuva harrastus esimerkiksi kalliokiipeilyn ja erämaavaelluksen tapaan, ei meillä ole mahdollisuutta myöskään tarkistaa sukeltajan vapaaehtoisesti ilmoittamien asioiden paikkansapitävyyttä.
Meitä "pro bono" neuvovat, merellisiin harrastuksiin ja sääntelemättömään kansalaistoimintaan perehtyneet lakimiehet ovat jopa varoittaneet osallistujien vastuulla olevia asioita liikaa kartoittamasta, koska vahinkotapauksissa siitä voisi välillisesti seurata vähintään yksityisoikeudellisia vahingonkorvausvaatimuksia. Tästä syystä esimerkiksi pienten lastenkin purjehduskilpailuissa osallistujia kannustetaan ottamaan vähintään 1 000 000 € vastuuvakuutus onnettomuuksien varalta, mutta järjestäjiä neuvotaan jättämään tarkastamatta vakuutusta, koska muuten he saattaisivat joutua vastuuseen mahdollisesti irtisanotuista tai muuten "viallisista" vakuutuksista. Vastaavasti jos esimerkiksi meidän toiminnassamme jotain tapahtuisi sukeltajille, kalustolle tai kolmansille osapuolille, joku taho voisi vaatia meiltä vahingonkorvausta sillä perusteella, että olemme antaneet jollekin seuran vapaaehtoiselle talkoolaiselle* liian vaativan tehtävän hänen koulutus- tai kokemustaustaansa nähden.
Edellisestä seuraa, ettemme ylipäätään seurana ohjaa sukeltajien "pariutumista" tai muutakaan valmistautumista sukelluksille. Emme myöskään "anna" heille tehtäviä, vaan tiedotamme tapahtuman osallistujille kohteen tutkimuksellisista tarpeista ja pidämme listaa niitä edistävistä tehtävistä, joista sukeltajat itse poimivat heille sopivat ja toteuttavat ne kukin omalla tavallaan - toivottavasti turvallisesti parinsa kanssa. Tämän "anarkian" vastapainoksi jäsenistössämme on toki myös sukelluskouluttajia ja jopa ammattisukeltajia, jotka voivat yksityishenkilöinä ottaa kantaa sukeltamiseen liittyviin asioihin ja osa on niin tehnytkin, mutta se on eri asia. Lisäksi aluksilla tapahtuvassa toiminnassa aluksen päälliköllä tai hänen erikseen nimeämällään henkilöllä (sukellusvanhin) on mahdollisuus ottaa hyvinkin vahvasti kantaa myös sukellustoimintaan aluksella, mutta sekin tapahtuu aluksen päällikön, ei seuramme mandaatilla.
"Kaikille avoin" toimintamme on aika poikkeuksellista niin Suomessa kuin maailmallakin. Ulkomaisilla sisarjärjestöillämme on usein vaatimuksena eurooppalaisen tutkimussukeltajan (ESD/AESD) voimassa oleva pätevyys vedenalaiseen kenttätyötoimintaan osallistumiselle, joka on monissa maissa aiheuttanut muna/kana-ilmiön: kenttätöihin ei löydy vapaaehtoisia, koska heiltä on pääsyt ESD-kurssitodistus vanhenemaan kun sen ylläpitoon vaaditaan tietty määrä tutkimussukelluksia vuodessa, joita puolestaan voi suorittaa vain kenttätöissä. Toisaalta monet suomalaisetkaan sukellusseurat eivät ota toimintaansa ulkopuolisia juuri erilaisten vastuukysymysten takia, vaikka myös koulutus on yleensä sukellusseurojen keskeinen toiminnan tarkoitus ja heillä on siinä paljon osaamista. Suomen meriarkeologisen kansalaistieteen historiassakin seuramme on ensimmäinen kaikille avoin yhteisö.
Jos ottaisimme yhdistyksenä kantaa sukeltamiseen ja siihin liittyviin asioihin, nousisi heti esiin kysymyksiä sukellusopetuksen koulukunnista ja erilaisista turvallisuusmetodologioista sekä niiden yhteensovittamisesta - myös kansainvälisessä mittakaavassa, koska toimintaamme osallistuu ulkomaalaisia vierailijoita. Käytännössä seurastamme tulisi siis sukellusseura, koska meidän pitäisi perustaa lähes kaikki samat toiminnot mitä sukellusseuroillakin on. Edellisen lisäksi tulisivat poissulkevat vaatimukset siitä, miten toimeenpanemme erilaisia ohjeistuksia, miten valvomme ohjeistusten noudattamista ja miten sanktioimme niiden rikkomista? Koska ohjeistus ei perustu lakiin, säätelemättömään kansalaistoimintaan perehtyneet juristit ovat valistaneet minua, että tuollainen toiminta johtaisi ratkeamattomaan vastuuongelmaan. Jos jättäisimme valvonnan ja sanktioinnin pois, saattaisimme joutua korvausvastuuseen vahingon kärsineen osapuolen suunnasta. Jos taas valvoisimme ja sanktioisimme, niin saattaisimme joutua vastuuseen sanktion kohteen suunnasta.
Tämä "et voi kuin hävitä" -vastuuongelma vaikutti keskeisesti Suomen meriarkeologisen kansalaistieteen ja sitä kautta koko alan "mustiin vuosikymmeniin" 90-luvun lopulta 2010-luvun lopulle saakka. Vasta kun vastuukysymyksiä alettiin laajemmin selvittämään Suomen Purjehdus- ja Veneilyliiton avulla muissakin merellisissä harrastuksissa ja seuramme hallituksessa sovittiin (kiihkeiden väittelyiden jälkeen) tällaisen "palomuuripolitiikan" noudattamisesta, olemme taas uskaltaneet järjestää aidosti kaikille avointa ja kestävää meriarkeologista kenttätyö- ja tutkimustoimintaa varsin laajassa mittakaavassa. "Uskaltaminen" ei ole ihan triviaali asia seuran hallituksen jäsenille, joilla on omaisuutta. Vähemmän tunnettu tosiasia kun on, etteivät vaatimukset välttämättä kohdistu hallitukseen yhteisvastuullisesti, vaan "toisenlainen" juristi tai esimerkiksi pankki voi kohdistaa vaatimuksensa yksittäisille (hallituksen) jäsenille.
Edellä kirjoitettu ei myöskään ole vain teoreettista pohdintaa. Allekirjoittanut on ollut mukana ja poliisin kuultavana kahden henkilön kuolemaan johtaneessa sukellusonnettomuudessa, sekä useammassa "läheltäpiti"-tilanteessa ja lievempien sukelluksesta johtuneiden sairauksien hoidon järjestämisessä, joten vastuun "pakoilusta" ei ole kyse, vaan vastuun välillisten vaikutusten minimoinnista, jotta toimintamme olisi nykyisessä avoimuudessa ja laajuudessa ylipäätään mahdollista. Tiedostamme toki, että lainsäädäntömme muuttuu koko ajan liberaalimmasta ns. roomalaisesta oikeudesta kohti anglosaksista holhousjärjestelmää, mutta vielä toistaiseksi sukeltaminen on vapaata kuin "umpihanki" eli talvinen hiihtovaellus erämaa-alueilla. Tiettyjä yhteiskunnan rajoittamia alueita lukuunottamatta toiminnan turvallisuus on vain ja ainoastaan vapaaehtoisen talkoolaisen* omalla vastuulla niin sukelluskoulutuksen hankkimisessa, kokemuksen kerryttämisessä ja sukellustaitojen ylläpidossa. Jos jossain sukellukseen liittyvässä asiassa on epäselvyyttä tai -varmuutta, niin vastaukset niihin kysymyksiin löytyvät pääsääntöisesti seuramme ulkopuolelta, eikä niitä pidä siksi seuralta tai seuralaisilta vaatia, koska jo pelkkä vastaaminen saattaa aiheutaa vastuuongelmia.
Seuramme avoimuuteen, kestävään ja sosiaalisesti turvalliseen toimintaan kuuluu myös, ettemme julkisesti tai "selän takana" arvostele toistemme tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, vaan jos tarvetta kokee olevan, annetaan palaute henkilökohtaisesti tai tapahtuman järjestäjälle kuten hyviin tapoihin kuuluu. Sääntelemättömässä toiminnassa on aniharvoin kyse faktoista tai muista luonnonlaeista, vaan yleensä mielipiteistä ja koulukunnista sekä niiden eroista.
Toivottavasti tämä bloggaus osaltaa avaa miksi sukeltamista ei edes mainita tai siihen liittyviin asioihin viitata seuramme säännöissä ja miksi seuramme kuvauksessa erikseen mainitaan, ettemme ole sukellusseura.
- Markku Luoto, seuran puheenjohtaja
Miksi MAS:n toimintaan osallistuvat eivät tee vapaaehtoistyötä vaan talkootyötä?
Edellisen bloggauksen tarkkaan lukeneet huomasivat, että puhuin kenttätyöhön osallistujista "talkoolaisina" tai "vapaaehtoisina talkoolaisina". Tämä liityy sekä verottajan että työsuojeluviranomaisten uudehkoihin semanttisiin tulkintoihin. Työsuojelulain voimassa oleva tulkinta tarkoittaa, että "vapaaehtoistyötä" tekeviä koskevat samat työsuojelumääräykset kuin alan muitakin ammattilaisia eli seuramme tapauksessa ns. ammattisukeltajia koskevat työsuojelumääräykset, joiden tilanne on varovastikin arvioiden hyvin epämääräinen. Verottaja puolestaan katsoo, että vapaaehtoistyötä vastaanottavan tahon tulisi maksaa saamastaan hyödystä veroa! Onneksi molemmissa organisaatioissa tunnistetaan talkootyöhön liittyvä poikkeus ts. talkootyöläiseen ei kohdistu ammattilaisen työsuojelumääräyksiä eikä talkootyön vastaanottamisesta tarvitse maksaa veroja. Seurallamme on myös ns. talkoovakuutus, joka kattaa isompia vastuuvahinkoja, jos talkoolaiset aiheuttavat vahinkoa. Näistä seikoista johtuen on tärkeää, että jos osallistujilta kysytään tai kerrotte toiminnastamme, niin käytätte aina ilmaisua "talkootyötä" tai teette "vapaaehtoisina talkootyötä" seuramme hyväksi.
Mikä ero on seuralaisten ja seuran toiminnalla?
Seuran vuosikertomuksia tarkkaan lukeneet ovat huomanneet, että siellä eritellään seuralaisten ja seuran toiminta. Tämäkin asia liittyy vastuukysymyksiin, vaikka kuulostaa ehkä hiusten halkomiselta. Niillä on kuitenkin merkittävä ero! Seuran järjestämää toimintaa ovat erilaiset seuramme tarkoitusta täyttävät tapahtumat, joista seura ja viimekädessä seuran hallitus ottaa järjestäjän vastuun kannettavakseen. Tällaisesta toiminnasta tehdään aina hallituksen päätös. Seuralaisten toiminta voi olla hyvin saman kaltaista kuin seuran toiminta, mutta seura tai seuran hallitus ei ota siitä mitään vastuuta, eikä seuran hallitus tee siitä erillistä päätöstä, vaikka voikin sitä (seuralaisten toimintaa) hallituksen kokouksessa käsitellä.
Seuran toimintaan tyypillisesti liittyy julkinen kutsu seuran nettisivuilla ja jäsenkirjeessä sekä jonkinlainen ilmoittautumismenettely ja/tai -maksu. Seuran toimintaan kuuluu mm. vuotuinen kenttätyöleiri ja tutkimusmatkat, mariarkeologiset koulutukset ja klubi-illat sekä yhdessä Merihistoriallisen seuran kanssa järjestetyt Merihistorianpäivät. Seuralaisten toiminta taas on usein sporadista ja lyhyellä aikavälillä suunniteltua tai jopa kokonaan suunnittelematonta. Seuralaisten toiminnalla ei tyypillisesti ole vastuullista järjestäjää, vaan se tapahtuu "kaljakellunnan" tyyliin jokaisen omalla vastuulla, omasta aloitteesta ja omatoimisesti. Vastuukysymysten takia vain seuralaisten toimintaa ovat esimerkiksi hylyn sisään, jään tai muun esteen alle tapahtuvat eli suoranousun estävät sukellukset, tyypillisiä virkistyssukelluksia syvemmät tai muuten riskialttiimmat sukellukset jne. Samoin kaikenlainen alkoholin käyttöön liittyvä toiminta on seuralaisten toimintaa, joskin se voi tapahtua seuran järjestämän toiminnan yhteydessä. Sanomattakin on selvää, että kaikenlainen lakien tai hyvien tapojen vastainen toiminta ei koskaan ole seuran toimintaa, vaikka kaikki toimijat seuralaisia olisivatkin.
Miksi MAS:n toimintaan osallistuvien pitää antaa jaetut tekijänoikeudet materiaaleihinsa?
Meriarkeologinen seuramme on sitoutunut Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan, Suomen Akatemian jne. avoimen tieteen periaatteisiin ja allekirjoittanut asiaa koskevan julistuksen. Olemme myös UNESCO:ssa nostaneet tämän alueen seuramme vahvuudeksi, jossa voimme näyttää esimerkkiä ja kouluttaa muita organisaatioita. Avoimen tieteen perusperiaatteisiin kuuluu, että kaikki lähdeaineisto, tutkimusmateriaali ja tutkimustulokset ovat julkisia ja julkkisesti saatavilla, jotta niitä voidaan käyttää koko ihmiskunnan hyödyksi. Pienen maan pienille tutkimusresursseille avoimuus on monella alalla elinehto ja meriarkeologiassakin hyödymme siitä enemmän kuin menetämme. Seuramme julkaisee kaiken keräämänsä materiaalin sekä niihin liittyvän tutkimuksen (kuten ajoitustulokset tai 3D-mallit) aineistoportaalissamme mas.mikrojebe.fi. Olisi käytännössä mahdotonta eriyttää suljettujen aineistojen hallinta avoimista aineistoista sen vaatiman työmäärän takia ja lisäksi se asettaisi vapaaehtoiset kontribuoijat eriarvoiseen asemaan. Näistä seikoista johtuen, kaikkien seuramme kenttätyö- ja tutkimustoimintaan osallistuvien henkilöiden on annettava keräämäänsä aineistoon kuten kuviin, videoihin, kaikuaineistoihin jne. jaetut tekijänoikeudet seuramme ja kansainvälisen tiedeyhteisön käyttöön. Käytännössä tämä tarkoittaa ns. Creative Commons -oikeuksia. Jaetut tekijänoikeudet tarkoittavat sitä, ettei esimerkiksi valokuvaaja luovu omista oikeuksistaan myydä tai julkaista samaa kuvaa, mihin hän on antanut jaetut tekijänoikeudet seuralle. Tästä muistutetaan yleensä vielä tapahtumiemme ilmoittautumislomakkeissa.
Miksi MAS:n toimintaan osallistuvien pitää antaa yleinen kuvauslupa?
Kysymys ja vastaus liittyy osin edelliseen avoimen tieteen asiaan eli seuramme järjestämissä tapahtumissa otetut kuvat muuttuvat hiljalleen osaksi kansatieteellistä/etnografista tutkimusmateriaalia, joten sitä koskee samat avoimen tieteen periaatteet. Toinen, käytännönläheisempi syy on, että pienillä aluksilla toimittaessa olisi erittäin vaikeaa järjestää aidosta toiminnastamme kertovaa kuvausta niin, että tietyt henkilöt pitäisi rajata kuvista pois. Näin ollen kaikkien seuramme toimintaan osallistuvien on hieman joustettava yksityisyydestään yleisen edun takia. Luonnollisesti laissakin määritellyt hyvien tapojen mukaiset ehdot ovat edelleen voimassa. Tästäkin asiasta muistutetaan yleensä vielä tapahtumiemme ilmoittautumislomakkeessa.
Miten MAS toteuttaa kestävän kehityksen periaatteita toiminnassaan?
Seuramme on sitoutunut noudattamaan vastuullisuuden, avoimuuden, ja tieteen etiikan periaatteita kaikessa toiminnassaan. Sääntöjemme mukaan olemme kaikille avoin yhdistys ja jäsenistömme eli toimintaan osallistuvat vapaaehtoiset edustavat monipuolisesti myös kulttuurista, uskonnollista ja sukupuolista diversiteettiä. Lähes kaikilla tutkimusmatkoilla ja kenttätyöleireillä on ollut mukana ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia vapaaehtoisia aina Somaliasta Kanadaan saakka. Seuran hallitus valitaan demokraattisesti kokonaisuudessaan joka vuosi. Seuran hallitus kokoontuu säännöllisesti noin joka toinen kuukausi ja jäsenistöllä on seuran sääntöihin perustuva mahdollisuus nostaa asioita hallituksen käsiteltäväksi. Seuramme on sitoutunut Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan tasa-arvoon, turvallisuuteen sekä tieteiden ja tutkimuksen etiikkaan liittyviin periaatteisiin. Henkilökohtaisen taloudellisen tilanteen ei myöskään pitäisi vaikuttaa toimintaan osallistumisen mahdollisuuksiin, niinpä jäsenet voivat pyytää seuran hallitukselta vapautusta osallistumismaksuista.
Luonnossa liikkuessamme huolehdimme jätteiden ja jätevesien asianmukaisesta käsittelystä ja jäteasemille toimittamisesta eli emme esimerkiksi kuormita saariston jätehuoltoa lainkaan. Ylipäätään jätämme mereen vain ilmakuplia ja otamme sieltä vain valokuvia. Toimintamme ei häiritse merien kasvistoa tai eläimistöä, sillä rantaudumme luonnonsatamiin vain hätätapauksissa, muuten kellumme etäällä saarista, luodoista tai matalikoista - etenkin jos niillä on elämää. Sukellustukialuksemme ovat hitaasti runkonopeudella liikkuvia aluksia, joten ne eivät vahingoita esimerkiksi hylkeitä ja niiden äänisaaste niin pinnalla kuin pinnan allakin on vähäinen. Kaikilla sukelluksillamme poistamme pohjasta sinne vajonneita muovi- ja muita roskia sekä vanhoja, käytöstä poistuneita tutkimusvälineitä. Lisäksi osallistumme rannansiivousoperaatioihin ja ilmoitamme harvinaisten tai uhanlaisten vesibiotooppien havainnoista. Seuramme on mukana ympäristöhallinnon johtamassa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa VELMU:ssa.
Hiilijalanjälkeä pyrimme pienentämään kytkemällä tutkimusalukset maasähköön ja sammuttamaan polttomoottorit aina kun mahdollista. Vältämme kaikkea kertakäyttöisyyttä toiminnassamme, panostamme kestävyyteen ja laatuun sekä kierrätämme monia esineitä uusiokäyttöön hylkypuistojen rakenteissa tai tutkimusvälineistössä. Liikkumisessa koordinoimme kimppakyytejä ja raskaan kaluston merikuljetuksia. Ruokahuolto hoidetaan yleensä keskitetysti alkutuotannon raaka-aineista einesten sijaan, joka osaltaan pienentää hävikkiä ja ruoan prosessoinnin hiilijalanjälkeä. Kokkimme huomioivat erityisruokavaliot.
