Kirjoitus on julkaistu aiemmin Suomen keskiajan arkeologian seuran seminaarissa Hämeenlinnassa 17.11.2000.
Satakunnan Merihistorian Seura ry perustettiin 10 vuotta sitten tarkoituksenaan koota rannikkoalueemme merenkulun historiasta ja sen tutkimuksesta kiinnostuneet henkilöt yhteen. Osa yhdistyksen jäsenistä on keskittynyt tietojen tallentamiseen haastattelemalla rannikon asukkaita ja keräämällä tietoa erilaisista arkistoista. Sukeltava jäsenistö puolestaan suorittaa pienimuotoista vedenalaista tutkimustyötä, josta nyt aion hieman kertoa.
Suorittamamme tutkimus tapahtuu Kokemäenjoen purkausalueen läheisyydessä, pääasiassa Luvian ja Merikarvian välisellä rannikkoalueella. Tällä alueella oli vilkasta purjehdustoimintaa aina 1900-alkupuoliskolle asti. Virkein purjehduspitäjä oli ehkä Luvia. Alueella oli runsaasti pieniä varveja, joista laskettiin runsaasti vesille erikokoisia niin sanottuja talonpoikaisaluksia. Toimintamme ei ole varsinaista meriarkeologiaa, vaan lähinnä inventointia, joka kohdistuu painolastin purkauspaikkoihin, vanhoihin ankkuripaikkoihin, lastauspaikkoihin, hylkyihin ja niin edelleen.
Etsintä tapahtuu suurin piirtein niin, että valitaan tietty saari, matalikkoalue tai vanhan purjehdusväylän osa saaristosta. Kohteessa sukelletaan ja tutkittu alue merkitään karttaan. Jos alueelta ei löydy mitään, niin on ainakin tiedossa paikka jonne ei kannata enää mennä. Hylkykohteet on usein löydetty saariston asukkaiden opastamina tai vanhojen väylien varrelta. Joitakin hylkyjä on löydetty arkistotutkimuksen perusteella.
Löydöt ovat useimmiten käytöstä poistettujen talonpoikaisalusten runkoja. Joukossa on myös muutamia haaksirikkolöytöjä, joista on löytynyt lastia ja irtoesineistöä. Kun hylky on löydetty, niin siitä mitataan muutamia päämittoja kuten pituus, leveys, kaarten koko ja rakennustapa. kohteesta piirretään ehkä luonnospiirros käyttäen mittanauhaa ja piirustuslevyä. Mahdollisuuksien mukaan, eli näkyvyyden niin salliessa käytetään myös VA -videokameralla. Hylyn sijainti tallennetaan GPS -koordinaatteina.
Tyypillinen alueelta löytynyt hylky on mäntyrakenteisen limisaumaan lyödyn hentorakenteisen aluksen pohjaosa. Niissä on yksinkertainen harva kaaritus. Mastot usein puuttuvat, samoin sikoköli. Alus on useimmiten poistettu käytöstä vanhuuttaan tai korjauskelvottomana. Laiva on ollut noin 12 - 18 metriä pitkä, kantavuudeltaan 10 - 25 lästiä. Tyypiltään jahti tai niin sanottu kanneton avoin kaljaasi.
Inventointityötä suorittavien sukeltajien kannalta kaikki hylyt ovat samanarvoisia, oli sitten kyseessä paljon irtoesineitä sisältävä kohde tai rantaan hylätty proomu. Inventointi pyritään kohteessa suorittamaan aina samalla metodilla. Tutkimuksesta kirjoitetaan raportti, joka toimitetaan sekä Satakunnan maakuntamuseolle että Suomen merimuseolle. Mielestämme heidän tehtävänä on arvioida löydetyn kohteen merkityksellisyys mahdollisten jatkotutkimusten kannalta.
Harrastajan kannalta suurin ongelma inventoinnissa on asiantuntevan ohjaajan puute. Maakuntamuseoista ei juurikaan löydy henkilöä, joka olisi perehtynyt meriarkeologisiin menetelmiin ja jolta voisi pyytää apua. Suomen merimuseosta asiantuntevaa apua löytyisi, mutta siellä pullonkaulana on resurssipula.
Usein inventointia suorittava harrastajasukeltaja on neuvottomassa tilanteessa, kun pitäisi päättää siitä että mitähän tästä hylystä kannattaa mitata ja piirtää. Tämän epäkohdan korjaamiseksi joitain vuosia sitten perustettiin Suomen Meriarkeologinen Seura, joka pyrkii kohottamaan harrastajien tietotasoa hylyntutkimuksen saralla. Seura on jo järjestänyt muutamia hylynmittauksen ja -tutkimuksen peruskursseja.
Esimerkki Pohjois-Pirskeristä
Kuva: Pohjois-Pirskerin hylky
Luvian saaristossa sijaitsevan Pohjois-Pirskerin lähellä väylän varrella on erään mäntyrakenteisen limisaumaan lyödyn aluksen hylky. Alus on hajonnut kahteen osaan: laivan pohjaosaan, joka on kääntynyt ylösalaisin ja kylkiosaan joka sijaitsee noin 25 metrin päässä edellisestä. Hylystä on löytynyt runsaasti tiiliä, joiden koko on 275 x 130 x 65 mm. Köli, joka säilynyt kokonaisena on pituudeltaan 11.7 metriä ja kooltaan 30 x 8 cm. Keula- ja perärangan pätkät ovat kiinni kölissä. Kaaren leveys on 15 cm ja kaarituksen väli 30 cm. Kyseessä on yksinkertainen kaaritus. Mittausten perusteella alus on ollut ehkä 15 metriä pitkä ja 5 metriä leveä. Arkistotietojen perusteella kyseessä voi olla porilainen 15 -lästinen klinkkerikuutto Fortuna, joka haaksirikkoutui vuonna 1783.
