Elmdal Långholmen (Kemiönsaari) MVID#1497

Elmdalin hylky viittaa limisaumaiseen ja kohtalaisen leveästä havupuulaudasta sekä harvalla kaarituksella valmistettuun alukseen. Hylyn perävannas vaikuttaa liian kevytrakenteiselta modernia peräsintä varten, joten alus on saattanut olla perämelalla ohjattava.

Sijainti (WGS84) ja viimeisen tarkastuksen päiväys:

Lat: 60°9.372' N, Lon: 22°51.500' E // 26. tammikuuta 2024

Syvyys & pituus & suunta:

7,5m syyvyydessä, noin 17m pitkä ja kölilinja noin 300/120°

Tutkimusryhmä ja raportoija:

Topi Sellman ja Markku Luoto

Tutkimusaineisto:

https://masdownload.mikrojebe.fi/kohteet/1497_Elmdal/

Linkki Muinaisjäännösrekisteriin:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=149…

Linkki tähän sivuun:

https://www.mas.fi/fi/julkaisut/hylkykohteet-merialue/elmdal1497

Sijainti kartalla suhteessa muihin muinaisjäänteisiin

Suoritetut tutkimustoimenpiteet

Hylkykohdetta tutkittiin kajoamattomin menetelmin Meriarkeologisen seuran Itämeren hylkyjen 3D-ontologiaa varten. Hylkyä kuvattiin 4k videolla (Topi Sellman) ja 4k & FHD stereovideolla (Markku Luoto) sekä otettiin kaksi vuolunäytettä radiohiiliajoitusta varten: yksi perävantaasta ja toinen perästä katsottuna ensimmäisestä styyrpuurin kaaresta. Valitettavasti Topin kuvaama materiaali tuhoutui osittain muistikorttivaurion takia, joten nykyinen 3D-malli perustuu vain Markun heikompilaatuiseen kuvamateriaaliin. 3D-mallin raakaversio sisältää noin 12 miljoonaa monikulmiota ja on kooltaan noin 300MB. Sketchfabiin ladattu versio on noin kolmanneksen tätä pienempi tilimme 200MB rajoituksen takia. Ajoitusnäytteiden radiohiilianalyysi valmistunee huhtikuussa 2024.

Kohteen kuvaus

Hylyn keskikohta on noin 7,5m syvyydessä, koko hylkyalueen olessa on noin 17 metriä pitkä. Leveimmillään hylkyalue on noin 5m ja aluksen kölilinja/keulakulma on länsiluoteeseen, noin 300/120 astetta, perän ollessa itäkaakossa. Paapuurin kylki nousee keulassa ja perässä selvästi irti pohjasta, parhaimmillaan jopa yli metrin, mutta styyrpuurin kylki on aivan perää lukuunottamatta kaatunut pohjalle ja osin hautautunut pohjasedimentteihin. Hylyssä ei ole viitteitä irtoesineistä.

Hylky on limisaumainen ja pääosin pehmeästä puulajista rakennettu. Kaaren vuolunäyte jätti vaalean jäljen. Perävantaan vuolujälki jäi tummaksi. Kylkilaudoitus on nykytilassa noin tuuman paksuista lautaa ja melko leveää, paikoin jopa 0,35m. Kaariväli on melko harva ja kaaret melko kapeita nykytilassaan. Hylyssä ei ole sisäpuolista laudoitusta, kansipalkkeja tai minkäänlaisia polvia näkyvissä. Myöskään sikokölistä ei ole merkkejä. Perävannas on pystyssä noin 2,5m korkeudelle pohjasta, se on hyvin kevytrakenteinen, eikä siinä ole merkkejä peräsimen kiinnityksistä (saranoista).

Keulavannas on kaareva ja vielä perävannastakin ohuempi. Keulavannas on tunnistettu siinä näkyvien päättyvien lautojen upotuskolojen perusteella. Säilynyt osa on pituudeltaan noin 3m. Se makaa paapuurin kyljen päällä hieman keulasta perään päin. Köli näyttää ehjältä perävantaasta "vedenleikkaajaan" ja sen pituus on noin 16,4m mallista mitattuna. Takilasta tai airoista/tuhdoista ei niin ikään ole merkkejä. Kylkilankuissa on naulanreikiä sekä niiden päissä, mistä ne on kiinnitetty keula- ja perävantaisiin, että pitkällä sivulla, mistä ne on kiinnitetty toisiinsa. Nauloista ei ole mitään jäljellä.

Hylyn ulkolaudoitusta tarkastellessa, lautojen saumat näyttävät olevan koholla. Aluksen perä on hyvin kapea ja korkea. Perävannas vaikuttaa suoralta. Hylyssä ei ole havaittavissa paino- tai muutakaan lastia. Myöskään tiiliä tai muuta tulisijaan viittaavaa ei ole näkyvissä, joskin sellaisia voi olla pohjasedimentteihin hautautuneena.

Alustava tulkinta

Markun ja Topin alustava tulkinta on, että kyseessä on vanha, mahdollisesti jopa keskiaikaisen aluksen hylky. Puuaineksen erodoitumisen ja rautaosien täydellisen korrodoitumisen perusteella on hyvin todennäköistä, että hylky on ollut uponneena yli 100 vuotta eli kyseessä on kiinteä muinaisjäänne.

Kaaria ja kylkilankkuja havainnoitaessa sekä kaaren vuolunäytettä otettaessa saa vaikutelman, että kyseessä on ollut pääosin pehmeistä puulajeista kuten havupuista valmistettu alus. Tosin perävannas saattaa vuolujäljen ja -tuntuman perusteella olla myös kovapuuta esimerkiksi tammea. Alus lienee ollut pääosin avonainen "palko", koska hylyssä ei ole merkkejä garneerauksesta eikä kansien tukirakenteista. Kylkilautojen saumakohdat vaikuttavat siltä, kuin niiden päällä (ulkopuolella) olisi lista tai ne olisi veistetty paksummiksi saumoistaan.

Havupuumateriaali ja rakennustekniikka viittaa mielestämme pohjoisen itämeren rakennusperinteeseen, jossa yhdistyvät toisaalta soutuveneissä tyypillinen kylkilautojen naulaus ja toisaalta avomerikelpoisissa aluksissa käytetty tappiliitostekniikka. Näkyvissä olevat osat viittaavat hyvin kapeaan ja korkeaan aluksen runkoon, joka tuo mieleen Tallinan vanhassa merimuseossa Paks Margareetassa esillä olleet keskiaikaisten rannikkoalusten pienoismallit. Sikokölin puuttuminen puolestaan viittaa maston tuentaan muunlaisin ratkaisuin, jotka niin ikään olivat tyypillisiä sydänkeskiajan aluksissa. Kylkien korkeus ja toisaalta tuhtoihin viittaavien rakenteiden puute kertonee, ettei kyse ole ollut pääosin soudetusta aluksestakaan. Perävantaan kevytrakenteisuus ja saranan asennuskolojen puuttuminen viittaa mielestämme perämelalla ohjattuun alukseen. Keulavantaan kevytrakenteisuus viitaneen niin ikään siihen, ettei siihenkään ole kiinnitetty muita rakenneosia kuten keulapuomia tms.