Mulanin hylky sijaitsee Hankoniemestä itään, Mulanin saaren pohjoispuolella 15 metrin syvyydessä. Hylky on vajonnut sorapohjalle kölilleen ja on vuosisatojen kuluessa pahoin tuhoutunut. Hylky on ollut tunnettu ennen meriarkeologisten tutkimusten alkua. Urheilusukeltajat ovat vierailleet hylyssä jo kahdenkymmenen vuoden ajan. On oletettavaa, että osa näkyvillä olleista esineistä on nostettu hylystä. Tähän viittasivat myös ne tapahtumat joiden seurauksena hylky tuli aikoinaan merimuseon tietoon.
Aluksen rakenteista on jäljellä ainoastaan pohjasedimentin peittämä 0,2 - 1,5 metrin syvyyteen hautautunut pohjaosa. Keula- ja peräranka, peräsin, kansirakenteet kahta kansipalkkia ja polvea lukuun ottamatta, sekä takilan runhultit (pientä osaa lukuun ottamatta) puuttuvat hylystä tai ovat hautautuneet syvälle pohjahiekkaan. Esineistöä on sen sijaan löydetty runsaasti. Esineistö on kuitenkin vaikeasti kaivettavissa ja konservoitavissa. Kölin molemmat päädyt olivat ennen kaivauksia piilossa, mutta hylyn näkyvän osan kokonaispituus oli noin 15 metriä ja leveys 4,7 metriä. Myöhemmissä kaivauksissa kölin päädyt saatiin esiin ja aluksen koko pituus voitiin arvioida.
Laiva on ollut kannellinen, mäntypuinen "klinkkari". Peräosassa on sijainnut kajuutta, jonka alueelta on löydetty runsaasti henkilökohtaisia matkatavaroita. Kajuutan lattian alla laipion ja perärangan välissä on ollut matala tyhjä tila. Ruumatila on ulottunut keulasta peräosan laipioon. Ruuman pohjalle on ladottu purkutiiliä useisiin kerroksiin noin metrin vahvuudelta. Suunnilleen keskilaivan kohdalta on löydetty kahden aikuisen miehen ja keskenkasvuisen pojan luita.
Laivan keulaosa on määritetty kaivauksessa esiin tulleen ankkurin sijaintipaikan mukaan. Määritystä tuki myös hylyn ulkopuolella noin 6 metrin etäisyydeltä ankkurista hieman vasempaan sijaitseva ankkuripelin kelatukki sekä toisessa päässä selvästi tunnistettavat perän jyrkkänousuiset pohjatukit. Ankkuripelin kelatukin pituus on 2,7 metriä.
Ankkuripelin kelatukki
Vuonna 1990 hylyn keskiosaan kaivettiin kahden metrin levyinen poikittaisleikkaus. Kaivauksen avulla saatiin näkyviin osa sikokölin ja sisäkarneerauksen rakenteesta, joka ei poikennut tavanomaisesta. Sikokölin leveydeksi mitattiin 14,5 cm ja korkeudeksi karneerauslankun päältä mitattuna 10 cm. Sikokölissä on samaa puuta oleva pattimainen mastonkenkä. Mastonkengässä on 17 x 11 cm suuruinen kolo.
Karneerauslankut ovat leveydeltään vaihtelevaa pintalautaa ja asetettu pohjatukkeihin päistään päällekkäin. Lankuissa oli muutamia takorautanaulan jättämiä jälkiä. Sisäkarneerauksessa ei ole käytetty puuvaarnoja. Lankkujen leveys vaihtelee mittauskohdasta riippuen 10 - 33 cm sekä paksuus 1,5 - 2,5 cm välillä. Ulkolaudoituksen alkuperäinen paksuus on 2,5 - 3 cm sekä leveys keskilaivassa pohjan kohdalla 25 cm.
Kaaripelkat on liitetty pohjatukkeihin yksinkertaisin lapaliitoksin. Liitos on sidottu puuvaarnoin ja takorautapiikein. Kaarien ainevahvuus ja väli keskiöstä keskiöön on vaihteleva. Kaarivälien etäisyys mitattuna keskiöstä keskiöön pysyy 44 - 54 cm vaihteluvälin puitteissa. Kaarien leveys on 17 - 23 cm ja paksuus 13 - 15 cm.
Hylyn peräosassa aivan kölilinjan vieressä on laivan vuotovesipumppu (pilssipumppu). Pumpussa oli kaikki kannen alapuoliset osat jäljellä. Puuttuvia osia olivat ainoastaan vipu, vivun jalka, juoksutuskouru ja takaiskuventtiili. Pumpun putki on ympäröity neljällä leveällä kaivolaudalla ilman salvoksia. Männän varsi on puusta veistetty pyöreäprofiilinen tanko. Sen yläosa oli syöpynyt pois samoin kun pumpun putkestakin. Männästä puuttui kolmasosa sekä siihen mahdollisesti liittyneet nahkaosat. Harvinaisuutensa vuoksi pumppua ei jätetty paikalleen seuraavaa kaivausjaksoa odottamaan, vaan päätettiin alkuvalmistelujen jälkeen nostaa ylös.
Vastaavan tyyppisiä pumpun osia on löydetty aikaisemmin mm. espanjalaisesta valaanpyyntialuksen hylystä vuodelta 1565. Eräät pumpun osat ovat lähes identtiset. Sikoköli päättyy perässä pumpun kaivolautojen kohdalle. Pumpun putki on ulottunut kannelta kahden pohjatukin ylitse köliin asti. Sikokölin sivustoilla ei kulje vesilankkuja. Vesi on imetty pumppuun kölin yläpinnan tasosta.
Vuonna 1988 hylystä löytynyt piilukkoase.
Esineistön joukossa on runsaasti asemateriaalia erityisesti skandinaavisia sieppo- eli piilukkoaseita. Vanhin tieto näistä aseista on peräisin Ruotsista vuodelta 1547. Ruudin säilytykseen käytettyjä nk. kaulaneuvoja löytyi useita. Esimerkiksi löytö nro 28 edustaa jo 1500 -luvulla Saksassa yleistyneen esikuvan mukaista ruutipulloa. Löytö nro 5 on sarviluusta valmistettu kolmisakarainen kaiverretuin korkokuvin koristeltu ruutisarvi. Ruutisarvi on saksalaista 1500 -luvun tyyppiä. Tätä mallia käyttivät pääasiassa metsästäjät, mutta niitä käytettiin myös 1500 -luvun loppupuolella esimerkiksi Espanjan armeijassa. Näiden ruutisarvien kuvioinnissa on käytetty usein raamatullisia, mytologisia tai metsästykseen liittyviä aiheita.
Hylystä löytynyt puulusikan kappale ja rakkitela.
Löytö nro 93 on puusta valmistettu ja nahalla päällystetty patruunakotelo eli bandoleeri sisältäen laukauksiin tarvittavat ruutipanokset (armeijalle ominainen tapa). Löytö nro 29 on myös patruunakotelo, joka on valmistettu nahasta. Sen sisältä löytyi paperipatruunoiden jäänteitä. Metsästäjät eivät yleensä käyttäneet tätä armeijan omaksumaa tapaa kääriä paperista patruuna, joka sisälsi ruudin ja luodin. Useat satuloiden ja valjaiden osat tukevat myös käsitystä, että laivan lastilla on jokin yhteys Ruotsin armeijaan sekä Novgorodiin.
Tammikuussa 1988 sukeltajat nostivat hylystä kaksi kirkonkelloa. Suuremmassa kellossa oli seuraava venäjänkielinen kohoteksti:
"Kesällä 7106:na kuuna heinäkuun 2 pnä on tämä kello valettu Kristuksen syntymän kunniaksi Derevjanitskin luostarissa keisari, hänen majesteettinsa suuriruhtinas Boris Fjodorovicin hallitusvallan aikana, jona hän oli koko Venäjän valtias".
Vuosiluku 7106 on tulkittu vuodeksi 1596. Boris Fedorovitsin (Boris Godunov) hallituskausi käsitti kirjallisuuden mukaan vuodet 1598 - 1605. Tämän tulkinnan mukaan kello olisi valettu kahta vuotta ennen Fedorovitsin valtaantuloa.
Vuoden 1989 kaivauksissa löytyi korrodoitunut hopeamöykky, joka sisälsi 30 - 40 kpl tipparahoja sekä kaksi keskieurooppalaista taaleria. Tipparahat ajoittuvat pitkälle ajanjaksolle. Vanhimmat ovat 1540 -luvulta ja nuorimmat 1606 - 1610 luvulta. Tipparahojen lisäksi löytöihin kuului alankomaalainen taaleri vuodelta 1611. Rahalöydöt antavat olettaa haaksirikon tapahtuneen syksyllä 1611 tai pian sen jälkeen.
Porvoon vanhassa kirkossa tiedetään olleen 1600 -luvulla viisi kelloa, joista vanhin oli todennäköisesti Arvid Tönnenpoika Wildemanin Venäjältä sotasaaliina tuoma kello. Kellon lahjoittajina mainitaan Arvid Tönnenpojan tytär Margareta Wildeman ja hänen miehensä Johan Berndes. Venäläiset veivät kellon mennessään vuonna 1742 tapahtuneen hyökkäyksen yhteydessä. Myös Nauvosta tunnetaan kirkonkello, joka on tuotu sotasaaliina Novgorodista.
Tapaukset osoittavat, että Mulanin kellojen lisäksi Venäjältä on tuotu muitakin sotasaaliskelloja. Kenties Mulaninkin kellot oli tarkoitus lahjoittaa jollekin kirkolle kiitollisuuden osoituksena hyvästä sotamenestyksestä.
Vuonna 1609 solmitun Viipurin sopimuksen mukaan Venäjä luovutti Ruotsille Käkisalmen läänin. Samana vuonna Kaarle IX lähetti Ruotsin sotavoimien johtajan Jaakko De la Gardien joukkoineen tsaari Vasilij Suiskin avuksi, mutta suomalaistenjoukkojen erimielisyydet pakottivat De la Gardien paluumatkalle. Eri vaiheiden jälkeen vuonna 1611 De la Gardie palasi Venäjälle ja valloitti Novgorodin, jossa hän viipyi joukkoineen aina vuoteen 1617 asti, jolloin Venäjä teki rauhan Stolbovassa Ruotsin kanssa. Stolbovan rauha oli voitokkaan sotapäällikön suurimpia saavutuksia.
On mahdollista, että Mulanin hylky ja sen lasti liittyy Jaakko De la Gardien aikaan Novgorodissa vuosina 1611 - 1617. Lasti on saattanut olla De la Gardien tai hänen upseeriensa Ruotsiin matkalla ollutta sotasaalista. Laiva voi olla rakennettu Suomessa tai Ruotsissa jollakin 1600 -luvun alkupuolella toimineella kruunun telakalla. Hylky on rakennettu ns. Pohjois-Eurooppalaista laivanrakennustapaa noudattaen. Laudat on tehty tukista halkaisemalla ja veistämällä. Ainevahvuudet ja rakenneosien sijoittelu ei ole ollut mittatarkkaa työtä. On kuitenkin todennäköistä, ettei alustyypistä saada koskaan täyttä varmuutta, mutta hylyn ikä, mittasuhteet ja rakennustapa oikeuttavat perustellusti puhumaan kreijarista tai kuutista. Kreijari tunnetaan nimenomaan armeijan kuljetusaluksena.
Hylyn pohjan muoto kaarituksineen ei viittaa lotjaan. Täydellinen rekonstruoiminen tulee olemaan erittäin vaikea tehtävä, koska rakenteista on säilynyt ainoastaan pohjaosa.
Vuonna 1604 Venäjän kukistamiseksi aloitettu sota käynnisti voimakkaan laivanrakennuskauden. Jos alus on rakennettu kruunun veistämöllä Suomessa ja mäntyrakenteisena sen elinajaksi lasketaan korkeintaan kaksikymmentä vuotta, sekä oletetaan sen uponneen jotakuinkin 1620 -luvulla, saadaan mahdollisiksi rakennuspaikoiksi seuraavat paikkakunnat:
- Emäsalon "Quiffuelax"
- Kemiö
- Uusikirkko
- Parainen
- Pohja
Mulanin vuotovesipumppu
Mulanin vuotovesipumpun kaivolaudat
Mulanin jumpruja
