Hylky on ollut urheilusukeltajien tiedossa jo 1950 -luvulta lähtien. Tuolloin urheilusukellus oli ottamassa ensiaskeliaan Suomessa. Kohteesta tehtyjä ensimmäisiä sanallisia kuvauksia ja piirroksia on julkaistu kirjassa Suomalaisia Aarrelaivoja (SUSL ry., Helsinki 1986).
Sukeltajat uskovat, että hylky olisi aikoinaan osallistunut Riilahden meritaisteluun kaleerina ja uponnut tai upotettu vetäydyttyään taistelusta. Vuonna 1987 otettiin hylyn ulkolaudoituksesta puunäyte mikroskooppianalyysiä varten. Näyte tutkittiin kahdessa eri paikassa. Tutkimukset olivat kuitenkin keskenään ristiriitaisia. Toisen tuloksen mukaan kyseessä olisi ollut lehtikuusi, jolloin hylkyä olisi voitu pitää venäläisenä. Toinen tutkimus kuitenkin osoitti, että kyseessä on tavallinen kuusi.
Hylky on limisaumainen. Lautakertojen tiivistämisessä on käytetty eläimenkarvarivetystä. Samanlaista kuin esim. Barösundin alueen talonpoikaispurjehtijoissa. Rungon peräosa on kuin poikkisahattu. Tämä viittaa lähes vesirajan tasolta alkavaan peräpeiliin. Peräosassa oli myös useita punatiiliä, todennäköisesti peräisin tulisijasta. Runkorakenne on karneeraamaton, joka lienee kaleerille mahdoton. Runhultit puuttuvat kokonaan. Matalaan hylätyn aluksen runko on pahoin hajonnut. Irtoesineitä ei ole löydetty. Rungon kölilinjalla on jonkin verran mutaa, joka tulisi pumpata kölirakenteiden esiin saamiseksi. Henkilökohtaisesti en näe kaleerin mahdollisuutta kovinkaan todennäköisenä. Alus on saattanut olla soudettavaa tyyppiä. Mikään ei kuitenkaan viittaa tähän.
