Sukellusten tarkoituksena oli saada alustava käsitys hylyn tyypistä, iästä, rakennustavasta sekä ottaa puunäytteet dendrokronologista iänmääritystä varten.

Hylkykierroksen jälkeen päätyönä oli luonnospiirroksen laadinta. Lopuksi päähuomio kiinnitettiin rakenteellisiin detaljeihin. Rakenteiden mittauksia ei tehty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Sukellusaikaa kertyi kolmen sukelluksen aikana yhteensä sata (100) minuuttia.

Hylky lepää jyrkässä kalliorinteessä 34 m etäisyydellä Tammoluodon rannasta. Tutkimushetkellä hylyn matalin kohta oli 6 m syvyydessä ja syvin kohta 10 m syvyydessä. Hylyn toinen puoli on romahtanut ja hajonnut kalliorinteen tyveen mutapohjalle. Köli nojaa keskikohdalta isoon kiveen. Kalaverkon jäänteitä on takertunut rakenteisiin.

Hylky on limisaumarakenteinen. Silmämääräisen arvion mukaan mäntypuusta rakennettu. Runkomuoto on ollut keula- ja peräosasta suippomainen. Hylyn alkuperäinen pituus on ollut noin kolmetoista (13) metriä ja leveys noin kolme ja puoli (3,5) metriä.

Köli on paksuudeltaan n. 10 cm ja profiililtaan lattamainen. Kölissä havaittiin punninkiura. Mastonkenkää tai -koloa ei kölissä ole. Kaaret ovat rinnan pareittain. Kaaren paksuus on noin 6 cm ja kaariväli noin 12 cm. Sikokölin paikalla on kaarien lovetuksesta päätellen ollut lankku. Kaarissa on (huokurit) vesireiät.

Hylyssä on pyöröpuita (runhultteja), joissa on havaittavissa rustin jälkiä. Käyttötarkoitus selvittämättä. Peräpeilinä on kapea pystylauta. Laudassa on peräsinsaranoiden rustijäljet. Keulavannas on ollut kaareva "Savolaismallinen". Vannaksessa on jäljellä "pestin" kiinnitysrengas.

Alustyyppi on vene. Veneen koko ja rakenteiden järeys viittaa kuljetus- tai kuormaveneeseen. Vertailu esim. Laitaatsillan hylkylöytöön osoittaa useita rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Tämä on normaalia, koska kaikissa venetyypeissä on samat perusrakenteet.

Tammoluodossa on poikkeavaa suuri laitakorkeus (arvio n. 1,5 m), rakenteiden järeys, parikaaritus sekä mastonkengän puuttuminen. Hylyn hajoamis- ja mätänemistila vastaava Käyhkään hylkylöydön kanssa. Arvioitu käyttöajankohta 1700 -luvun lopusta 1800 -luvun jälkipuolelle.