Kustaa III:n sodan aikana (1788-90) Puumalan salmi oli strategisesti erittäin tärkeä. Ruotsalaisten linnoittamana se oli ainoa vesitie Suur-Saimaalta Pien-Saimaalle (Suvorovin kanavat rakennettiin vasta sodan jälkeen). Kirjallisten arkistolähteiden mukaan Puumalan salmialuetta linnoitettiin pohjoisrannalla, etelärannalle kyhättiin vain pari rantapatteria ja lisäksi yksi rantapatteri jollekin salmen länsipuolen saarelle. Eteläisen rannan puolustamiseksi Vuolteensalmelta hyökkäävää vihollista vastaan tyydyttiin proomuun, jolla voitiin soutaen siirtää salmen yli sata miestä ja yksi kanuuna.

Venäläisten hyökätessä kesäkuussa 1789 etelästä päin Puumalaan perääntyivät ruotsalaiset Joroisiin. Lähtötohinassa täyteen lastattu kuljetusproomu hukkui Puumalan edustalle.

Puumalansalmen etsinnät keskittyivät kesällä 1990 salmen etelä- rannasta 180 metriä väylälle päin olevalle kaistaleelle. Alueelta löydettiin jonkin verran keramiikkaa ja pienen laivan pohjapalkki. Mitään muuta hylkyyn viittaavaa ei silloin havaittu.

Mikkeliläiset urheilusukeltajat jatkoivat järjestelmällisiä pohjaetsintöjä keväällä 1991 Puumalansalmen pohjoisosassa. Tuloksena sukeltajat paikallistivat n 40 metriä kirkonkylän rannasta 3.9-4.4 metrin syvyydessä makaavan laivahylyn. Ensimmäisten havaintojen mukaan alus makaa kovalla hiekkapohjalla ylösalaisin pahasti hajonneena. Ympäristössä on puusälää ja irronneita pohjalautoja. Aivan hylyn vieressä ja osittain päälläkin on kaksi ponttoonilaiturin kiinnityspainoa. Limisaumaisen aluksen kölipituus on 14.75 m ja arvioitu leveys 3.90 m. Aluksessa on ollut 9-10 lautakertaa ja leveimmät laitalaudat ovat lähes 25 cm ja paksuutta niillä on 2-3 cm. Hylyn runkomuoto viittaa "herneen-palkomaiseen" lautta- tai lotjatyyppiseen alukseen, joka voisi olla peräisin 1700-1800 -luvulta.

Alus on todennäköisimmin aikoinaan kaatunut tai uponnut raskaasti lastattuna ja ajelehtinut jonkin matkaa alavirtaan jääden ylösalaisin löytymispaikalleen. Irtoesineistön ja -osien etsintä on keskitetty ylävirtaan. Hylyn rakennetutkimuksilla on kiire, koska laivalaiturin läheisyydessä syntyvät potkurivirrat osuvat kohteeseen. Tarkkojen mittapiirustusten lisäksi siitä olisi syytä tehdä ikämääritys dendrokronologisella ajoitusmenetelmällä.

Vasta perusteellisten rakennetutkimusten ja mahdollisesti löytyvän irtoesineistön perusteella voidaan päätellä onko hylky arkistolähteissä mainittu Kustaan sotien kuljetusproomu vai aikoinaan salmen ylityksessä käytetty lossi.