Lehmäsaaren länsiranta 1 (Kotka) MVID#2442

Hylky vaikuttaa liittyvän parikymmentä metriä pohjoisempana olevaan toiseen hylkyyn, ollen mahdollisesti alun perin noin 43m pitkän aluksen peräosaa, koska tästä hylystä löytyy peräsimeen viittaavia rakenteita. Kirjallisissa lähteissä on sopiva kuvaus Ruotsinsalmen toisen meritaistelun 1790 aikana Lehmäsaaren länsirantaan haaksirikkoutuneesta aluksesta.

Sijainti (WGS84) ja viimeisen tarkastuksen päiväys:

Lat: 60° 25,179 N, Lon: 26° 58,895 E // 26. elokuuta 2023

Syvyys & pituus & suunta:

noin 4-11m, noin 20m, kölilinja noin 60°/240°

Tutkimusryhmä ja raportoija:

MAS:n tutkimusretkikunta 08/2023, Markku Luoto

Tutkimusaineisto:

https://masdownload.mikrojebe.fi/kohteet/2442_Lehmasaaren_lansiranta-1/

Linkki Muinaisjäännösrekisteriin:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=244…

Linkki tähän sivuun:

https://www.mas.fi/fi/julkaisut/hylkykohteet-merialue/lehmasaaren-lansiranta-1

Sijainti kartalla suhteessa muihin muinaisjäänteisiin

Suoritetut tutkimustoimenpiteet

Tutkimuksen tarkoitus oli Suomen meriarkeologisen seuran keräämän Itämeren hylkyjen 3D-ontologian täydentäminen. Hylky paikannettiin Museoviraston Kyppi.fi-palvelussa olleiden koordinaattien mukaan, jotka pitivät hyvin paikkansa. Markku Luoto kuvasi hylyn stereo FHD/4k-videolla noin metrin etäisyydeltä, joten kuvan erottelukyky on tarkempi kuin ihmissilmän vastaavalta etäisyydeltä. Lisäksi MAS:n muut tutkimusmatkalaiset kuvasivat hylyssä olleita artefakteja korkearesoluutioisin valokuvin. Puumateriaalin laatua havainnoitiin hylystä monesta eri kohdasta ja lisäksi radiohiiliajoitusta varten otetun näytteen vuolujäljestä. Ajoitusnäytteestä teetettiin radiohiiliajoitus ns. AMS-menetelmällä, jonka tulokset ja tulkinnan voi lukea viereisestä kaaviosta. Markku Luoto teki hylystä 3D-mallin, joka perustui 7685 kuvaan ja jossa oli yli 21 miljoonaa monikulmiota, kooltaan noin 300MB. Sketcfabiin ladattu versio jouduttiin pienentämään noin kolmannekseen täydestä tarkkuudesta.

Kohteen kuvaus

Hylky makaa noin 4-11m syvyydessä jyrkässä hiekkarinteessä, hiekan peittäessä jo noin 2/3 hylystä. Hylyn kölilinja on koillis-lounais suuntainen, perän ollessa lounaan puolella. Perä on tunnistettu perävantaassa säilyneistä peräsimen saranoista sekä muista alukse perälle tyypillisistä osista. Hylkyalueen kokonaispituus on noin 20m ja leveimmillään noin 5m, mutta valtaosan hylystä ollessa hiekkaan hautautuneena, todellisia mittoja on vaikea arvioida. Hylyn vasen eli paapuurin laita kohoaa pohjasta 1-2m ja siitä erottuu tuhtoja sekä airojen aukkoja muistuttavia rakenteita. Hylystä ei paikallistettu yhtä taljapollaria lukuunottamatta muita artefakteja.

Alustava tulkinta

Seuralaistemme alustava tulkinta on, että kyseessä on mitä todennäköisimmin Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 1790 haaksirikkoutunut (myös) soudettava alus tai pikemminkin sen osa, joka saattaa hyvinkin liittyä vain parisenkymmentä metriä pohjoiseen päin olevaan toiseen hylkyyn (MVID#1121). Hylkyjen rakenteissa on tiettyjä samankaltaisuuksia, kuten tasasaumainen rakenne, tuhtoihin viittaavat rakenteet sisälaidoilla (merkitty nuolin oheiseen kuvaan) sekä rakennusmateriaali, joka molemmissa vaikuttaisi olevan pääosin havupuuta. Radiohiili-ikäeroa ei hyllyistä otetuilla ajoitusnäytteilläkään ole kuin noin 13 vuotta. Historiallisten lähteiden mukaan kyseessä saattaisi olla venäläisen, 1775 valmistuneen Tikhvin-nimisen aluksen hylyn osat, koska se oli 43m pitkä ja nämä hylyt (MVID# 1121 ja 2442) viittaavat yhteispituudeltaan saman kokoiseen alukseen. Tässä tapauksessa pitäisimme tätä hylyn osaa (MVID#2442) aluksen peräosana peräsimen saranoiden sekä muiden perään viittaavien rakenneosien perusteella ja pohjoisempaa osaa (MVID#1121) aluksen keulaosana, koska viimemainitun osan länsipäässä on kevyempiä rakenteita, jotka voisivat viitata aluksen kaulaan.

Radiohiiliajoitusta tulkitsemme niin, että näytteen puumateriaali (selluloosa) on suurella todennäköisyydellä 1600/1700-lukujen vaihteesta tai 1700-luvun alkupuolelta, todennäköisyysmaksimin osuessa 1690-luvulle.