Meriarkeologisen seuran vapaaehtoiset sukeltajat ovat jo vuosia tehneet yhteistyötä eri viranomaisten, yhdistysten, yliopistojen ja yritysten kanssa. Yksi näistä yhteistyömuodoista on ollut Museovirastolle ilmoitettujen kaikuluotainanomalioiden tarkistaminen mahdollisten hylkyjen varalta. Useinmiten anomalioiden syyksi paljastuu erikoinen kivikasa tai pohjanmuoto, mutta tällä kertaa löytyi uusi, aiemmin tuntematon historiallinen hylky. Meritaito kartoitti Liikenneviraston tilauksesta veneilyväyliä Espoon edustalla pari kesää sitten ns. monikeilaluotaimella. Kevättalvella aineiston jälkikäsittelyssä huomattiin Rysäkarin itäpuolella pari erikoista kaikuluotainanomaliaa. Itäisempi, Trutkobbenin eteläpuolella oleva, osoittautui erikoiseksi kivikasaksi, mutta toinen hieman lännempänä sijainnut anomalia oli kuin olikin uusi hylky. Asiasta saatiin aika hyvä varmuus jo ennen sukeltamista Topin onnistuneen kaikuluotainajon perusteella.
Hylky makaa pohjalla oikein päin noin pohjoiskoillisesta etelälounaaseen niin, että perä on pohjoisempana ja keula etelämpänä. Pohja on noin 16 metrin syvyydessä ja hylyn ylimmät osat nousevat noin 5 metriä pohjasta. Hylky on reilu 40 metriä pitkä ja kallistunut noin 15-20 astetta paapuurin puolelle. Sen paapuurin kylki nojaa siis osittain loivasti kohoavaa kalliota vasten. Hylky on metallirunkoinen, mutta parras, kansi ja kansirakenteet ovat olleet pääosin puisia. Tämän voi päätellä siitä, että hylyssä on jäljellä partaan puisia kaaria, puinen rynnäs sekä kansipalkkeja ja kansilaudoitusta. Hylyn keula ja perä ovat molemmat olleet hyvin suippoja ja pystyjä. Peräsin on paikallaan ja istuu nätisti osaksi runkoa perän alakulmassa. Hylky on täydessä kalkkikivilastissa ja se vaikuttaa olleen uppoamishetkellä proomuna. Onkohan alus alun perin rakennettu muuhun käyttöön, vaikka hylyssä ei nyt ole havaittavissa konetta tai mastoja. Tätä ajatusta tukee se, että peräsimen etupuolella on vieläkin nähtävissä potkuriakseli tai ainakin sen läpivienti. Hylky on siis hyvin todennäköisesti rakennettu itsenäiseksi konevoimalla kulkevaksi alukseksi, jonka elinkaaren selvittäminen voi osoittautua pelkkää proomua mielenkiintoisemmaksi.
Aluksen keula ja mahd. keulakoriste |
Keulan vinssi keulakannella |
Ankkuripelin kela ja vähän kettinkiä |
Ankkuripelin käsipumppu |
Tiiliä, jotka saattavat olla liedestä |
Saman vinssin veivikoneistoa |
Ruori ja aluksen yli kulkeva kaapeli |
Aluksen peräsinakseli ja pinna |
HYLYN TARINA AUKEAA SOMEN AVULLA
Hylky löytyi lauantaina 9.5.2020. Iltasanomat julkaisi nettisivunsa pääuutisissa siitä oheisen kuvan mukaisen jutun torstaina 14.5. Jutussa oli myös linkki seuramme YouTube-kanavalla oleviin videoihin sukelluksesta hylylle. Vain muutama tunti jutun julkaisun jälkeen YouTube-kanavallemme ilmestyi nimimerkiltä "Kuiskatenkirjoista" kommentti: "Hufvudstadsbladetissa 19.11.1909 kerrottiin kalkkikivilastissa olleen proomun uponneen yhteentörmäyksessä höyrylaivan kanssa. Jutun mukaan uppoamispaikka oli väylällä "mellan Skatuddskobben och Ryssholmen". Voisiko olla jotain tekemistä tämän hylyn kanssa?"
Meillä ei ollut hajuakaan, kuka nimimerkin takana oli tai miten saada häneen yhteyttä. Niinpä postasin kysymyksen Nousun ja MAS:n WhatsApp-ryhmiin. Ei kestänyt montaa minuuttia, kunnes Järvisen Sami postasi ko. artikkelin molempiin ryhmiin. Hetkeä myöhemmin Teemu Kerola löysi Hesarin jutun samalta päivältä, jossa kerrottiin aluksen uponneen yhteentörmäyksen seurauksena Lap(p)onia nimisen aluksen kanssa 17.11.1909.
Tästä tapauksesta löytyy runsaasti kirjoittelua - yhteensä lähes parikymmentä artikkelia eri lehdissä. Vaikka Rysäkari ja kalkkikivilastissa oleva proomu mainitaan useasti, niin kyseessä lienee kuitenkin käännösvirhe paikannimessä, eli kyse on Eteläsataman edustalla olevasta Ryssänsaaresta (Ryssholm) eikä Rysäkarista (Rysskär). Tarina on kuitenkin kiehtova; erityisesti koska Lapponian matkoja voi seurata lähes päivän tarkkuudella eri lehtien meriuutisista. Lisää siitä tarinasta artikkeliosiossamme, "Proomu numero 5"-jutussa täällä.
Valitettavasti tuo some-joukkoistaminen osoittautui siis fiktioksi. Sisarseuramme, Suomen laivahistoriallisen yhdistyksen tutkija Rami Wirrankoski sen sijaan näyttäisi selvittäneen mistä aluksesta alun perin on ollut kyse. Kyseessä on ilmeisesti 1852 rakennetusta Aros siipiratashöyrylaivasta, joka on ollut varsin erikoinen alus. Alla leike Laivahistoriallisen yhdistyksen Laiva-lehden numerosta 2/2020.
