Sijainti kartalla suhteessa muihin muinaisjäänteisiin
Suoritetut tutkimustoimenpiteet
Tutkimuksen tarkoitus oli Suomen meriarkeologisen seuran keräämän Itämeren hylkyjen 3D-ontologian täydentäminen. Hylky paikannettiin GPS:n ja Kyppi.fi-palvelun koordinaattien avulla, jotka osuivat hieman hylyn koillispuolelle, mutta tarkkaa siirtymää ei voitu vahvistaa olosuhteista johtuen. Hylky löytyi kuitenkin halposti matalikon länsireunaa etelään päin sukeltaessa noin 17-18m. syvyyskäyrällä. Hylkyaluetta tutkittiin sukeltamalla ja vain kajoamattomin menetelmin. Hylkyä kuvattiin 4k videolla (Topi Sellman) ja 4k & FHD stereovideolla (Markku Luoto). Kuvaus suoritettiin alle metrin etäisyydeltä. Hylkyalueen eteläosassa olevasta tukevammasta irto-osasta (mahdollinen keulavannas?) otettiin pieni vuolunäyte radiohiiliajoitusta varten. Lisäksi havainnoitiin yleisesti puumateriaalin laatua ja rakenneosien kiinnitysmenetelmiä. Topi Sellman teki hylkyalueesta osittaisen 3D-mallin, jossa on yhteensä xxx kuvaa ja joista muodostetussa 3D-mallissa on yli yy miljoonaa monikulmiota, kooltaan noin xxxMB. Tällä sivulla olevat kuvat on poimittu Markku Luodon kuvaamasta 4k materiaalista. Alustava, poissulkeva AMS-radiohiiliajoitus valmistunee toukokuussa 2024. Kaikki lähdemateriaali ja tulokset löytyvät yllä annetusta "masdownload"-linkistä.
Kohteen kuvaus
Pohjan syvyys hylyllä on noin 17-19 m. Hylkyalue on ainakin 20 metriä pitkä ja lähes pohjois-koillis/etelä-lounas suuntainen. Havainnoidut hylyn osat olivat kaikki Lerharun pohjoispuoleisen matalan länsirinteen juurella, missä kallio tasaantuu hiekaksi. Ko. hietikko ei ole kuin muutaman metrin leveä itä-länsi-suunnassa, koska sen länsipuolella on lisää kalliota. Hylky vaikuttaa hautautuneen eräänlaiseen hiekan täyttämään, lähes pohjois-eteläsuuntaiseen kanjoniin. Kovasta virtauksesta ja huonosta näkyvyydestä johtuen, inventointialue kattoi vain mainitun hiekkakanjonin noin 40-50 metrin matkalta. Hylkyalue muodostuu pääasiassa hajallaan ja erillään olevista kaaren palasista, kylkilankuista tms. rakenneosista. Hylkyalueen eteläpäässä on isompi rakenneosa, joka on orientaation vuoksi nimetty potentiaaliseksi keulavantaaksi. Siitä koilliseen, noin 6-7 m päässä hiekkarinteestä pilkistää kolmen kaaren verran kylkeä, joka vaikuttaa jatkuvan hiekkarinteen sisään. Kaariväli on noin 20-25 cm ja kaaret ovat noin 15-20 cm paksuja. Kaaret vaikuttavat "luonnonvääriltä". Kaaret on kiinnitetty kylkilankkuihin tappiliitoksin, eikä niissä vaikuta olleen garneerausta. Hylkyalueella ei havaittu metallia tai sellaisesta kertovaa krustia, eikä myöskään lastia/painolastia tai mitään irtoesineitä hylyn rakenneosien lisäksi. Hylyn läheltä kerrotaan Teredo Navaliksen nostaneet nahkavuodan joskus 80-luvulla ja luovuttaneen sen sittemmin Mikko Huhtamiehen haltuun.
Alustava tulkinta
Kuva hylyn alustavasta 3D-mallista (inventointipolku)
Kuvia hylystä (kuvat saa suurennettua klikkaamalla niitä oikealla hiirennäppäimellä ja valitsemalla "avaa uudella välilehdellä")
Potentiaalisen keulavantaan yläosa | Potentiaalinen kaulavannas päältä | Rakenneosat ovat melko irrallaan | Kolme kaarikertaa, jotka ovat kiinni lankuissa |
Potentiaalisen keulavantaan alaosa etelästä | Vuolujälki potentiaalisessa keulavantaassa | Lopullinen vuolujälki | Rakenneosa hiekkapohjalla |
Viimeisin muokkaus 7.4.2024
Sivun historia PDF-tiedostoina:
lerharun_mvid2674_2024-04-02_mas.fi_.pdf