Suomen meriarkeologinen seura ry

Sijainti kartalla suhteessa muihin muinaisjäänteisiin

Suoritetut tutkimustoimenpiteet

Tutkimuksen tarkoitus oli Itämeren hylkyjen 3D-ontologian täydentäminen sekä Järvön hylyn poijuttaminen Porkkalan Hylkypuiston sukelluskohteeksi sukeltajia varten ja ankkurointivaurioiden välttämiseksi. Myöhemmin (2024) hylky liitettiin myös osaksi "Lloyd'sin rekisterissä mainittujen haaksirikkojen tunnistaminen Itämeren hylyistä" -tutkimusta. Hylky paikannettiin Muinaisjäännösrekisterissä eli Kyppi.fi -palvelussa olevien koordinaattien (2026) perusteella ja todettiin niiden pitävän hyvin paikkansa. Hylkyä kuvattiin useasti vuosina 2021-2026. Useimmilla kuvauskerroilla hylkyyn asetettiin 1m mittatikku, joka siten toistuu eri kohdissa 3D-mallia. Kuvaus tapahtui 4k-videolla ja stereovideolla noin metrin etäisyydeltä, joten kuvan erottelukyky on tarkempi kuin ihmissilmän vastaavalta etäisyydeltä. Lisäksi havainnoitiin puumateriaalin ja hylyssä olevien metalliesineiden laatua sekä mallia. Tutkimusmatkojen jälkeen hylystä on tehty useampia 3D-malleja, mutta vuosittaiset muutokset hylyssä vaiheuttavat ehjän kokonaismallin tuottamista. Kuvatuista 4k-videoista on purettu lähes 100 000 kuvaa, joiden pohjalta tehtiin nykyinen 3D-malli, jossa on 70 miljoonaa monikulmiota ja jonka koko oli noin 520GB. Kaiken kaikkiaan mallinnusprojektin koko on yli Teratavun! Sketchfabtilin rajoitusten takia verkossa julkaistu malli on yli kymmenen kertaa pienempi ja epätarkempi. Hylystä ei otettu ajoitusnäytteitä, koska ankkurit ja ankkuripeli ajoittavat hylyn vastaavalla tarkkuudella 1800-luvun jälkipuolelle. MAS:n hylkyontologiatutkimusta rahoittavat Weisell säätiö, Antero ja Merja Parman säätiö, sekä Lloyd'sin rekisteristä löytyvien hylkyjen osalta Lloyd's Register Foundation.  

Kohteen kuvaus

Hylky makaa pohjalla rungoltaan muuten lähes ehjänä, mutta peräpeili on romahtanut pohjalle, jossa se makaa kahdessa osassa. Aluksen sisäosat ovat tuhoutuneet pahoin. Kantta ei ole jäljellä kuin aivan keulassa ankkuripelin ympärilla. Samoin kansipalkkeja on säilynyt vain hylyn peräosassa. Aluksen takilan jäänteet ovat hylyssä ja sen lähistöllä. Keulapuomi on poikki keulavantaan kohdalta ja makaa pohjalla useammassa osassa heti keulan ulkopuolella. Fokkamasto on niin ikään poikki noin metrin verran kansitason yläpuolelta ja makaa pitkittäin hylyn päällä märssytangon kärjen nojatessa styyrpuurin laitaan. Ilmeisesti saman maston prammitanko makaa pohjalla samalla kohtaa. Aluksen Isomasto vaikuttaa irronneen mastonkengästä ja keikahtaneen maston tyvi ylöspäin styyrpuurin kyljen päälle niin, että alamasto ylettyy 6-7m korkeuteen kansitasosta. Hylyssä ei ole viitteitä kolmannesta mastosta, vaan hylyssä olevat muut pyöröpuut vaikuttavat isomaston märssy- ja prammitangoilta sekä raakapuilta. Aluksen sinkkikuparipellitys on hyvässä kunnossa - jopa syvyysmerkinnät erottuvat perävantaassa. Peräsin on niin ikään paikoillaan ja se on kiinnitetty ilmeisesti pronssisin saranoin. Vanhemmissa kuvissa myös lähes ehjä ruori on peräsimen päällä akseleineen, mutta se on sittemmin pudonnut pohjalle. Keulakannella on ns. poskille nostettu ankkuripeli, jossa on vielä ankkuriketjuakin jäljellä. Styyrpuurin puolen ankkuri on kannella ankkuripelin vieressä, Paapuurin puoleinen ankkuri on pohjassa aivan keulan vieressä. Molemmat ankkurit ovat ns. amiraliteettiankkureita, joissa on rautainen 90-asteen kulman muodostava tukki. Keskilaivasta peräänpäin, heti ensimmäisen säilyneen kansipalkin takana, on jonkinlaista kapyysiä muistuttava krustoitunut keko, jonka ympärillä on useita metallisilta savukaasuputkilta vaikuttavia esineitä. Hylky on 3D-mallista mitattuna ollut hieman yli 27m pitkä, yli 6m leveä ja syvyysmerkintöjen mukaan se on uinut ainakin yli 12 jalan syvyydessä.

Aiemmat tutkimukset ja tarinat

Merenkulkulaitos (ent. -hallitus) "löysi" Järvön hylyn merenpohjan monikeilaluotauksissa kaudella 2001 ja raportoi hylyn Museovirastolle "jonkin verran myöhemmin". Pekka Paanasalo Museovirastosta ja Topi Sellman Teredo Navalis ry:stä tarkastivat hylyn 2004, jolloin tehtiin myöhemmin tärkeäksi osoittautunut huomio mahdollisesta viljalastista ks.oheinen raportti. Vuonna 2005 Pekka Paanasalo ja Rami Kokko videoivat hylkyä ja siitä löytyy Ramin laatima raportti kyppi.fi -palvelusta. Tarkastuskertomusten perusteella hylky vaikuttaa olleen tuolloin pääosin samassa kunnossa kuin nyt - poislukien peräosa, joka kärsi mittavia vaurioita 2010-luvun vaihteessa tapahtuneessa kajoamisessa, josta Museovirasto teki poliisille tutkintapyynnön 2011. Tuolloin Rami Kokko teki uuden tarkastussukelluksen hylylle, jolloin hylkyä jälleen videoitiin ja josta tehty raportti löytyy niin ikään kyppi.fi -palvelusta. Syyllistä ei kuitenkaan todisteiden puutteessa saatu kiinni. Virkistyssukeltajat ovat kuvanneet hylkyä runsaasti aivan 2000-luvun alusta asti, joten siitä on paljon kuvamateriaalia myös ajalta ennen viimeisintä kajoamista, jossa mm. komea ruori putosi pohjalle ja tuhoutui pahoin. Hylyn tutkimushistoria sen "löytymisen" jälkeen on aukoton, mutta sen aiemmista vaiheista on toistaiseksi vain kuulopuheita.

Järvön saariston pitkäaikaisten asukkaiden ja eräiden vanhempien sukeltajien keskuudessa hylky on kuitenkin tunnettu pitkään - ilmeisesti jo vuosikymmeniä ennen kuin se "löytyi". Sukeltajien keskuudessa se tunnettiin "Järvön eteläpuolen ehjänä hylkynä", jossa oli vielä mastotkin pystyssä. Saaristossa kiertelevien tarinoiden mukaan hylkyä olisi ensimmäisen kerran pelastettu jo 1900-luvun alussa virolaisten "kaskisukeltajien" toimesta. Sittemmin eräs paikallinen kalastaja oli kuulemma pyytänyt "laivaston sukeltajia" räjäyttämään aluksen mastot, etteivät nuotat tarttuisi hylkyyn kiinni. Tarinan mukaan näin tapahtuikin, josta puolestaan hylyn tienneet sukeltajat pahoittivat mielensä ja tekivät sen kalastajalle selväksi. Myöhemmin, aina 2010-luvulle asti, hylystä on huhujen mukaan käyty hakemassa esineistöä "isompiin ja pienempiin" juhliin, kun muistoesineitä on tarvittu.

Joskus 2000-luvulla joku uudelleennimesi hylyn Edmundiksi, koska saaristossa kerrottiin tarinaa Järvön pohjoispuolella sijaitsevilta Systrarnan luodoilta löytyneestä jäätyneestä miehestä, jolla oli "Edmundin paperit" vielä taskussaan. Edmund oli kuitenkin huomattavasti pienempi, havupuusta valmistettu limisaumainen kaljaasi, jonka jäänteet löytyvät edelleen kyseisin luodon itäpuolelta laajalle alueelle levinneinä. Edmundin tutkimuksiin voi tutustua täällä.

Alustava tulkinta

Seuralaistemme alustava tulkinta on, että kyseessä on yli 100 vuotta sitten uponneen aluksen hylky eli ns. kiinteä muinaisjäänne, johon kajoaminen on muinaismuistolaissa kielletty. Hylky on mitä todennäköisimmin pohjakosketuksen myötä haaksirikkoutunut alus, koska sen molemmat ankkurit ovat olleet laskematta, paikka ei ole rediä tai muuten suojaisa ja se on lukuisien ulkokarien ympäröimä. Seuralaisten tarkemmat tutkimukset vahvistavat Kokon ja Paanasalon aiemmat havainnot ja tulkinnat pääosin muuten oikeiksi, paitsi että alus on ollut reilu pari metriä heidän arviotaan pidempi. Aluksen tamminen rakennusmateriaali ja sinkkikuparipellitys viittaavat vahvasti Itämeren ulkopuoliseen alkuperään ja liikennealueeseen. Mahdollinen kapyysi metallisine savukaasuputkineen ja amiraliteettiankkurit viittaavat mahdollisesti englantilaiseen alkuperään.

Hylyssä ei ole niin paljoa painolastia, että alus olisi voinut purjehtia "tyhjänä". Toisaalta lastiakaan ei ole jäljellä riittävästi tarvittavan purjehdusvakauksen saavuttamiseksi. Kun huomioidaan vielä, että aluksen kansi tukirakenteineen on tuhoutunut lähes kokonaan, voidaan melko varmasti päätellä, että aluksesta on pelastettu merkittävä määrä sen lastia ja peräosasta muuta esineistöä. Toisaalta takilan sijainti hylyssä viittaa sen olleen paikallaan aluksen upotessa. Koska takila on yleensä kauppa-aluksen arvokkain osa, on lähes varmaa, että se olisi otettu talteen, jos alusta olisi pelastettu sen ollessa pinnalla. Näin ollen laajamittainen pohjalla tapahtunut pelastaminen, joka on vaatinut paljon aikaa ja raskasta nostovälineistöä, tuo uskottavuutta tarinalle 1900-luvun alun kaski- eli kypäräsukeltajien suorittamassa lastin pelastamisesta. Fokkamaston ja keulapuomin katkeamispintojen sirpaloituminen vaikuttaa räjähdyksen aiheuttamalta. Keulapuomin loput osat ovat nätisti rivissä keulan alla, mutta katkeamispinta on hylystä poispäin. Myös molemmat ranapalkit makaavat pohjalla alkuperäisten kiinnityskohtiensa läheisyydessä. Ranapalkit ovat eräitä parhaiten hylkyyn kiinnitettyjä osia niiden kannattelemien ankkurien painon takia. On hämmentävää, että ranapalkit ovat pudonneet pohjalle, vaikka styyrpuurin ankkuri on vielä kannella ja paapuurin puoleinen on pohjalla. Kaikki tämä viittaa niin ikään hylyn ulkonevien osien tahalliseen poistamiseen esimerkiksi nuottauksen helpottamiseksi eli sekin osa saariston tarinaperinnettä saa tukea havainnoistamme.  

Aluksen alkuperän selvittäminen

Ilkka Järvinen on "Turun osastomme" eli Barlius sukeltajaryhmän kanssa ansiokkaasti selvittänyt useiden englantilaisalusten alkuperän, niinpä pyysimme häntä perehtymään Järvön eteläpuolen hylkyyn sen mahdollisten englantilaisviitteiden takia. Poskille nostettu ankkuripeli ja -ketju viittaavat vahvasti 1800-luvun jälkipuolella varusteltuun alukseen, joten Ilkka keskitti tutkimuksensa Lloyd's Register Foundationin arkistoihin 1800-luvun loppupuolelta ja löysi sieltä John Clue nimisen aluksen, joka mittojensa, tyyppinsä ja haaksirikkopaikkansa puolesta vaikutti sopivan hylyn kuvaukseen. Alus oli alun perin nimeltään Daniel Dyer ja se oli rakennettu Englannin Shorehamnissa, James Britton Balleyn telakalla vuonna 1839. valmistuessaan alus oli rikattu ns. parkkilaivaksi, joka tarkoittaa ainakin kolmea mastoa. Vain muutaman vuoden jälkeen 1841-42 alus uudelleen rikattiin prikiksi (brigantine/brig) joka Englannissa tarkoitti aina kaksimastoista laivaa. Aluksella oli Lloyd'sin A1 luokitus, joka viittasi varsin laadukkaasti valmistettuun ja varusteltuun laivaan. Aluksen tiedetään olleen 27,2m (89,2 ft) pitkä ja 6,4m (20,9ft) leveä. Sen syväykseksi ilmeisesti täydessä lastissa on rekisteröity 4,4m (14,3ft) ja vetoisuudeksi 196 brittiläistä tonnia. laiva oli menestyksellisesti tehnyt useita matkoja ainakin välimerelle asti. Vuonna 1869 Kapteeni W.R. Clue Liverpoolista osti aluksen ja nimesi sen John Clueksi. Haaksirikkoutuessaan alus oli kuitenkin jo vaihtanut kapteenia ja omistajaa.

Haaksirikko

Kun aluksen ja sen nimi oli tiedossa, niin lisää tietoja löytyi sekä Lloyd'sin rekistereistä, että Suomen suurruhtinaskunnan viranomaisten tiedoista. Ilkka löysi Lloyd'sin tiedoista sähkeen Suomesta Englantiin, jossa kerrotaan John Cluen uponneen syvään veteen Suomenlahdella Hangosta itään, mutta kaikkien pelastuneen. Alus oli tuolloin matkalla Cronstadtista Englantiin kauralastissa. Sähke oli päivätty Helsingissä 28. lokakuuta 1872. Ilmeisesti juuri tuon sähkeen perusteella John Clue merkittiin hylyksi Lloyd'sin rekisteriin jo 1872-2873. Helsingin kenraalikuvernöörin arkistosta löytyi niin ikään "kofferdikapteeni" James Wilson Yetts 30.10.1872 tekemä "protesti", jossa hän kertoo Juhn Cluen ajaneen vedenalaiselle karille 27.10.1872 klo 4 aamulla noin neljä "solmua" itään Hankoniemeltä ja että heti aluksen irrottua karilta, se upposi lasteineen, koska vuoto oli niin paha. Myös Porkkalan luotsikapteeni Sundman ilmoitti haaksirikosta 8.11.1872 päivätyssä raportissaan, että 27.10.1872 oli englantilainen priki John Clue kauralastissa uponnut Mickelskärin luotsipaikan edustalle, Porkkalan majakalta katsottuna "koillisesta piiru itään", jolloin yksi sen seitsenhenkisestä miehistöstä oli kadonnut. Alus oli uponnut niin nopeasti, ettei sitä enää löydetty.

Aluksen tunnistaminen

Hylyn koko, piirteet, sijainti ja lasti (vilja vs kaura) sekä uppoamistapa, jäljet sen vedenalaisesta pelastamisesta jne. viittaavat erittäin vahvasti siihen, että kyseessä todellakin on John Cluena uponnut alus, johon saariston tarinat kaskisukeltajista ja laivaston sukeltajien suorittamista raivauksista näyttävät sopivan lähes täydellisesti. Ainoa esiin noussut ristiriita koskee luotsin ilmoitusta kadonneesta miehistön jäsenestä vs. kapteenin sähkeessä mainittua "all hands saved" eli kaikkien pelastumista. Tämä ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä kyseessä on saattanut olla Cronstadtissa kyytiin nousseesta merimiehestä, jota ei vielä oltu virallisesti "mönstrattu" aluksen miehistöön. 

Kontekstia

Kuten tunnettua, 1700-luvulla hollantilaisalukset olivat hallinneet Itämeren rahtiliikennettä jo vuosisatoja. Napoleonin sodat 1700-1800-lukujen vaihteessa kuitenkin päättivät hollantilaisten dominanssin, joka oli perustunut lähinnä pieniin, halpoihin, heikkoihin ja siksi vain Itämeren liikenteeseen kelpaaviin ja raaka-ainekauppaan soveltuviin aluksiin. 1800-luvulle tultaessa Englannin kauppalaivasto kasvoi maailman suurimmaksi - myös Itämerellä. Laadukkaasti rakennetut ja hyvin varustellut alukset kykenivät kuljettamaan luotettavasti kaikenlaista lastia ja matkustajiakin siedettävissä oloissa. John Cluen elinkaari lienee ollut englantilaisaluksille hyvin tyypillinen eli ne viettivät ensin parhaat vuotensa Atlantin vaativimmilla reiteillä ja siirtyivät sitten Itämeren liikenteeseen. Valitettavasti monen englantilaiskapteenin navigointitarkkuus vaikuttaa niin ikään jääneen "valtameritarkkuuteen", koska Porkkalassa tapahtuneita havereita sijoitetaan meriselityksissä kaikkialle Hangon ja Suursaaren välillä.  

Hylyn 3D-malli

Dokumentteja ja kuvia hylystä sekä 3D-mallista

Valokuvat: Antti Iskala, dokumentit: Museovirasto, Kansallisarkisto, Lloyd's Register Foundation, Ilkka Järvinen, 3D-malli: Suomen meriarkeologinen seura

Viimeisin muokkaus 20.8.2026

Sivun historia PDF-tiedostoina:

2026-08-20_john_clue_kirkkonummi_mvid2382_mas-fi.pdf

john_cluekirkkonummimvid2382-mas_fi.pdf